Elämme äärimmäisen ja edelleen kasvavan eriarvoisuuden maailmassa, jossa miljoonilta ihmisiltä puuttuvat ihmisarvoisen elämän edellytykset. Suomessa ja EU:ssa tehdyt poliittiset päätökset vaikuttavat merkittävästi globaaliin köyhyyteen ja eriarvoisuuteen. Fingo vaatii päättäjiltä johdonmukaista ja pitkäjänteistä kehityspolitiikkaa.
Mikä kehityspolitiikka?
Suomen ja EU:n politiikan vaikutukset ulottuvat kauas rajojemme ulkopuolelle. Kehityspolitiikka koskee kaikkia niitä poliittisia päätöksiä, joilla on suoria vaikutuksia kehittyviin maihin. Kehitysyhteistyö on yksi kehityspolitiikan keinoista. Se on rikkaiden maiden tapa kantaa vastuutaan ja rakentaa reilumpaa maailmaa.
Kehityspolitiikan on oltava johdonmukaista ja pitkäjänteistä. Kehityspolitiikan painotukset ja rahoitus eivät voi vaihdella jatkuvasti, vaan niihin pitää sitoutua pitkäjänteisesti, jotta kestäviä tuloksia syntyy. Kehityspolitiikan tavoitteet ja vaikutukset kehittyviin maihin tulee huomioida kaikissa poliittisissa päätöksissä, kuten talous-, ympäristö-, maahanmuutto- ja turvallisuuspolitiikassa.
Kehitysyhteistyö on yksi kehityspolitiikan keinoista. Se ei yksin poista köyhyyttä, mutta parantaa köyhimpien ihmisten elämän edellytyksiä siellä, missä tarve on suurin.
Kehitysyhteistyöllä rakennetaan vakaita ja kriisejä kestäviä yhteiskuntia, mikä on edellytys hyvinvoinnille ja talouksien kasvulle. Ilman sitä maailma olisi huomattavasti synkempi paikka kaikkein köyhimmässä ja heikoimmassa asemassa eläville. Paraskaan kehitysyhteistyö ei vähennä köyhyyttä tehokkaasti, jos siihen ei ohjata riittävästi resursseja.
Köyhyydestä, eriarvoisuudesta, ihmisoikeusloukkauksista ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista kärsivät kohtuuttomasti erilaiset vähemmistöt ja esimerkiksi naiset ja tytöt. Haavoittuvimmassa asemassa olevat ryhmät ja ihmiset sekä sukupuolten tasa-arvo tuleekin ottaa huomioon kaikessa kehityspolitiikassa, -rahoituksessa ja -yhteistyössä.
Mitä vaadimme?
Suomen ja EU:n tulee kantaa globaali vastuunsa ja suunnata riittävästi rahoitusta kehitysyhteistyöhön.
Suomi ei voi väittää olevansa globaalia vastuuta kantava ja ihmisoikeuksien toteutumista ajava maa ilman tekoja. Suomen on pidettävä kiinni sitoumuksestaan ja nostaa kehitysyhteistyörahoituksensa 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta.
Kehitysyhteistyön rahoituksen tulee auttaa kaikista köyhimpiä ja heikoimmassa asemassa olevia.
Suomen tulee kansainvälisten sitoumustensa mukaisesti ohjata vähintään 0,2 prosentin osuus bruttokansantulosta vähiten kehittyneille maille. Lisäksi on pidettävä huolta siitä, että rahoitus tavoittaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset.
Köyhyyden vähentäminen ja kestävän kehityksen edistäminen on pidettävä kehityspolitiikan kirkkaana tavoitteena.
Kehityspolitiikka on osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, mutta kehityspolitiikan tavoitteiden tulee perustua kehittyvien maiden tarpeisiin. Vaadimme, että köyhyyden vähentäminen ja kestävän kehityksen edistäminen kehittyvissä maissa ihmisoikeuksia kunnioittaen pysyvät tiukasti Suomen ja EU:n kehityspolitiikan ytimessä.