Koti on Pakistanin naisten hikipaja

Maailman työtunneista kaksi kolmasosaa tekee nainen. Erityisesti kehitysmaissa naiset työskentelevät perinteisesti maa- ja kotitaloudessa sekä perheen pienissä yrityksissä – usein palkatta.

Teksti: Zofeen Ebrahim

Zofeen Ebrahim/IPS
Pakistanilainen Suraj Jamal valmistaa kotonaan suitsukkeita.
IPS — ”Ellemme saa tätä valmiiksi illaksi, meiltä ei ehkä tilata lisää”, 36-vuotias Razia Khatoonin tuskailee. Kymmenen lapsen äiti ompelee silmät ristissä helmiä naisten leninkiin hämärässä slummiasunnossaan Pakistanin suurimmassa kaupungissa Karachissa.
Khatoonin tilauksille olisi monta ottajaa, sillä työtilanne on heikentynyt roimasti Pakistanin talouden käännyttyä alamäkeen jo vuonna 2005. Alamäkeä on vauhdittanut puolustusmenojen kasvu, koska islamistikapinallisten hyökkäykset ovat kiihtyneet.
Khatoon on ommellut kotona 18 viime vuotta. Aviomies Nasir Sabir auttaa vaimoaan tuomalla ja viemällä tilauksia ja muita tarvikkeita.
”Aiemmin meillä meni hyvin”, Sabir sanoo. Hän hoitaa puhumisen, koska vaimo ei ehdi ”löpistä
turhia”.
”Pystyimme lähettämään lapset kouluun ja antamaan heille kolme ateriaa päivässä. Viime vuonna jouduimme kuitenkin ottamaan lapset pois koulusta, koska ruoan hinta kohosi pilviin. Köyhän on valittava, hankkiiko lapsille ruokaa vai lähettääkö heidät kouluun.”
Koulusta pudonneet kuusi vanhinta lasta auttavat nyt Khatoonia ompelussa. Perhe tekee 10-12 tunnin työpäiviä, jolloin yksi leninki valmistuu kolmessa päivässä.
Maksu on 5,8-12,5 euroa leningiltä kirjontamallin mutkikkuudesta riippuen.
Ei aamiaista rahapulan takia
Parin korttelin päässä Suraj Jamal, 55, ja hänen teini-ikäinen tyttärensä valmistavat kiireellä suitsuketikkuja.
Viikossa valmistuu 60 000-70 000 tikkua, joista maksetaan alle kahdeksan senttiä tuhannelta tikulta. Kaupassa tusinan tikun paketti maksaa 12 senttiä.
Jamal ei tohdi pyytää toimeksiantajaltaan palkankorotusta, koska pelkää tämän vaihtavan tekijää. Tytär kertoo perheen luopuneen aamiaisista rahapulan takia.
Zahida Mumtaz puolestaan elättää sairasta miestään ompelemalla kotona tyttöjen mekkoja. Tusinasta mekosta maksetaan 16-41 senttiä.
”Tiedän saavani hyvin vähän, sillä näin, että mekoista pyydetään kaupassa 1,6 euroa kappale. Mutta en voi valittaa hinnasta, koska silloin tilaaja etsii toisen tekijän”, Mumtaz sanoo.
Hän ihmettelee, miksi kotona tehtävästä työstä maksetaan  vähemmän kuin tehtaassa, vaikka kotityöläiset raatavat muita ankarammin.
Työlait eivät koske epävirallista sektoria
Koko Pakistanin työvoimasta 73 prosenttia toimii talouden epävirallisella sektorilla. Heistä valtaosa on naisia, sillä viime vuonna Pakistanissa tehdyn taloustutkimuksen mukaan 70 prosenttia maan työtätekevistä naisista työskentelee kotona. Tämä tarkoittaa 8,25 miljoonaa naista.
Epävirallisen sektorin uurastajat eivät mahdu viralliseen ”työntekijän” määritelmään, joten työelämää koskevat lait eivät suojele heitä, Zera Khan kertoo. Hän toimii hiljan perustetun Kotona työskentelevien naisten yhdistyksen pääsihteerinä.
Tunnelin päässä näkyy kuitenkin valonpilkahdus, kotityöläisiä auttavan Sungi-järjestön edustaja Asma Ravji sanoo.
Naisten asioiden ministeriö, työministeriö sekä HomeNet-verkosto ja Sungi sopivat viime vuoden lopulla yhteistyöstä. Tavoitteena on uudistaa lakeja ja niiden toimeenpanoa siten, että epävirallisen sektorin työntekijät pääsevät osallisiksi edes joistakin eduista.
Naiset tienaavat 1/10 maailman palkoista
Kehitysmaiden naiset työskentelevät usein yhteiskunnan ulkopuolelle jäävällä epävirallisella sektorilla.Naiset tekevät kaksi kaksi kolmasosaa maailman työtunneista ja tuottavat puolet maailman ruoasta, kehitysmaissa jopa 80 prosenttia.Naiset ansaitsevat vain 10 prosenttia maailman tuloista ja omistavat alle prosentin maailman yhteenlasketusta omaisuudesta.Naiset tekevät perinteisesti paljon palkatonta työtä maa- ja kotitaloudessa sekä perheen pienissä yrityksissä. Teollisuudessa naisten ansiot ovat 20-50 prosenttia pienemmät kuin miesten.YK:n tietojen mukaan äärimmäisessä köyhyydessä elävistä yli 1,2 miljardista ihmisestä 70 prosenttia on naisia. Äärimmäinen köyhyys tarkoittaa elämistä alle yhdellä dollarilla päivässä. (Lähteet: IPS, YK, Womankind Worldwide)