Yhdysvallat ja Eurooppa leikkaavat rajusti kehitysyhteistyöstä. Leikkaukset murentavat kansainvälisiä instituutioita sekä osoittavat muutosta maiden sitoutumisessa ihmisoikeus- ja muihin kansainvälisiin sopimuksiin. Siten ne romuttavat toisen maailmansodan jälkeen luotua globaalia sääntöperusteista maailmanjärjestystä. Tässä muistiossa käymme läpi muutoksen syitä ja vaikutuksia sekä annamme politiikkasuosituksia siitä, mitä Suomi voi tilanteessa tehdä. Muistio perustuu tilannetietoihin huhtikuussa 2025.
Yhdysvallat ja useat Euroopan maat vähentävät nyt kehitysrahoitustaan rajusti. Yhdysvaltojen politiikka on erityisen vakavaa vaikutuksiltaan. Maailman johtava kehitysyhteistyön rahoittaja on parissa kuukaudessa lopettanut kehitysyhteistyövirastonsa (USAID), vähentänyt suurimman määrän sen toiminnoista ja rahoituksesta sekä on muuttamassa jäljelle jääneiden toimintojen fokusta kasvavasti Yhdysvaltojen kapeasti määritellyn edun (mm. maahanmuuton torjunta) tavoitteluun. Samaan aikaan Yhdysvallat on nostamassa tullimuureja valtaosan maailman maita vastaan. Matalan tulotason maille tämä vaikeuttaa niiden vientivetoista vauraustumista.
Samaan aikaan myös Euroopan maat ja EU ovat vähentäneet merkittävästi kehitysrahoitustaan. Useat maat ovat leikanneet kymmeniä prosentteja rahoituksesta. Vaikutukset ulottuvat miljooniin haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin ja kehitysyhteistyön kumppanimaihin ja. Lisäksi vaikutukset ulottuvat kansainvälisiin instituutioihin ja sääntöperusteiseen maailmanjärjestykseen, YK-järjestöjen rahoituksen kautta. Tämä vaikuttaa globaalien sopimusten ja sääntelyn toimeenpanoon erityisesti valtioiden rajat ylittävissä aiheissa, kuten ilmastonmuutos tai terveysturvallisuus. Lisäksi vaikutuksia on demokratiaan. Yhdysvalloissa kuvaavaa on, että USAIDin sulkemista on puitu oikeudessa, eikä presidentinhallinto ole aina noudattanut oikeuden päätöksiä.
Fingon suosituksina Suomelle osana EU:ta on kuunnella ja tukea kansainvälisiä kumppaneita sekä kansalaisyhteiskuntaa, jotta nyt saatavilla oleva ODA-rahoitus voidaan kohdentaa kriittisimpään yhteistyöhön. Samalla tulee kohdentaa kestävään kehitykseen muita rahavirtoja, esimerkiksi reilun kaupan ja kestävän kehityksen investointeja, laittomien pääomavirtojen tilkitsemistä ja kansainvälisen verojärjestelmän vahvistamista, kestämättömän velan purkua ja teknologiavaihtoa.