Kumppanuusfoorumin ensimmäisessä osiossa kuultiin molempien osapuolten puheenvuorot (linkit alla). Niistä välittyy yhteisymmärrystä, mutta myös eriäviä näkemyksiä. Järjestöt totesivatkin, että suomalaisen yhteiskunnan hienoja puolia on kansalaisyhteiskunnan, päättäjien ja virkakunnan suora keskusteluyhteys. Voimme käydä avointa keskustelua silloinkin, kun olemme eri mieltä.
Järjestöt ovat eri mieltä etenkin tälle hallituskaudelle päätetyistä rahoitusleikkauksista, jotka väistämättä kaventavat Suomen kehityspolitiikkaa. Ne ovat erityisen valitettavia tilanteessa, jossa konfliktien lisääntyminen, ilmastokriisin kiihtyminen ja geopoliittiset jännitteet uhkaavat kääntää inhimillisen kehityksen mittareita reippaasti taaksepäin.
Erilaisia näkemyksiä on myös tavoissa kytkeä kauppaa osaksi kehitysyhteistyötä. Järjestöt ovat huolissaan siitä, mitä tapahtuu hauraiden valtioiden ja kaikkein köyhimpien maiden tukemiselle, kun köyhyyden vähentämisen sijaan painotetaan kauppaa. Vuosien varrella järjestöt ovat paljonkin puhuneet kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta, ja tämä johdonmukaisuuden pyrkimys oli taustalla, kun Suomessa päätettiin yhdistää ulkomaankauppaministerin ja kehitysministerin salkut.
Taloudellisten ulkosuhteiden ja kehitysyhteistyön selonteossa johdonmukaisuuden tavoittelua ei kuitenkaan näy. Keskustelua varmasti tarvitaan siitä, missä määrin suomalainen kehityspolitiikka on ja voi olla vienninedistämistä. Kansainväliset esimerkit kertovat, että avun sitominen johtaa tehottomuuteen sekä paikallisten tarpeiden ja kehittyvien maiden omien paikallisten yritysten sivuuttamiseen.
Yhteistä ymmärrystä puolestaan oli muun muassa sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen turvaamisen merkityksen painottamisessa, kestävän kehityksen pitkäjänteisessä tavoittelemisessa sekä kansalaisyhteiskuntien tärkeyden tunnistamisessa niin yhteiskunnissa yleisesti kuin kehitysyhteistyössä.
Ministeri Ville Tavion mukaan uudet selonteot vahvistavat osaltaan sen, että suomalaiset kansalaisjärjestöt tekevät tärkeää työtä ja, että niillä on keskeinen rooli myös Suomen ulko- ja kehityspoliittisten tavoitteiden toteuttamisessa. Hän sanoo, että “toimiva demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet ja elinvoimainen kansalaisyhteiskunta ovat kestävän yhteiskunnallisen kehityksen edellytyksiä”.
Järjestöjen oli ilo muistuttaa kansainvälisenä vammaisten päivänä, että vammaisten henkilöiden oikeudet ovat jo pidemmän aikaa olleet prioriteetti Suomen ulkopolitiikassa ja kehityspolitiikassa. Suoraan vammaisten omaa toimintaa tukemalla on saatu rohkaisevia tuloksia: heidän asemansa yhteisöissään ja yhteiskunnassa on kohentunut merkittävästi.
Järjestöt ovat luonnollisesti tyytyväisiä myös siitä, että leikkauksista huolimatta hallitus panostaa ohjelmatukijärjestöjen työhön samoissa määrin kuin ennenkin, ja että kansainvälisen varainhankinnan tukemista vahvistetaan. Ministeri Tavio totesi lisäksi, että järjestöjen vahvaa panosta tarvitaan myös kehitysyhteistyön toimintatapojen ja vastuullisen toiminnan kehittämisessä.
Kumppanuusfoorumin toisessa osiossa käytiin vapaamuotoista keskustelua muun muassa kaupan ja kehityksen yhteydestä, yritysyhteistyöstä, kehitysyhteistyöhön liittyvän lainsäädännön uudistamisesta, Suomen maaohjelmien merkityksestä ja toteuttamisesta sekä Suomen pyrkimyksestä tasa-arvoisiin kumppanuuksiin. Avauspuheenvuoron piti kehityspoliittisen osaston osastopäällikkö Juha Savolainen.
Järjestöjen puhe
Ohjelmatukijärjestöjen puheenvuoro kumppanuusfoorumissa (pdf)
Ministeri Tavion puhe
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavion (ps.) puhe (ulkoministeriön verkkosivuilla).
Lisää kuvia tilaisuudesta Fingon Flickr-tililtä.