Suomen päätös keskeyttää kahdenvälinen kehitysyhteistyöohjelma Somalian kanssa herättää monia kysymyksiä. Päätös perustuu kahteen ehtoon: edistykseen palautussopimuksissa ja kansainvälisen sääntöperusteisen järjestyksen tukemiseen.
Ensimmäinen peruste on ymmärrettävä Suomen näkökulmasta, mutta toinen nostaa esiin tärkeitä kysymyksiä: onko kehitysyhteistyöstä tullut väline geopoliittisten tavoitteiden ajamiseen? Ja mitä tämä tarkoittaa Somalian kaltaiselle maalle, joka keskittyy ensisijaisesti sisäisiin haasteisiinsa?
Palautussopimukset: Suomen näkökulma ja Somalian haasteet
Palautusyhteistyö on ollut pitkäaikainen painopiste Suomen ja Somalian suhteissa. Suomi pyrkii yhdistämään kehitysyhteistyön ja maahanmuuton hallinnan, mikä on kansallisesti ymmärrettävää.
Tämä lähestymistapa asettaa kuitenkin Somaliassa asuvien ja paluumuuttajien tarpeet haastavaan asemaan. Somalia on valtio, joka kamppailee yhä turvallisuusongelmien, ilmastonmuutoksen ja instituutioiden rakentamisen kanssa. Tällaisessa tilanteessa on ensisijaisen tärkeää, että palautussopimukset ovat sekä realistisia että molempia osapuolia tukevia
Yhdistämisessä tulee kysyä: onko palautussopimuksilla ja kehitysyhteistyöllä riittävä asiallinen yhteys? Palautussopimusten kytkeminen kehitysyhteistyöhön on vaikeaa, koska palautussopimukset Suomesta Somaliaan koskevat aivan eri ihmisiä kuin kehitysyhteistyö Somaliassa. Tässä mielessä koplaaminen on hankala ratkaisu.
Kansainvälisen sääntöperusteisen järjestyksen tukeminen: Monimutkainen kysymys
Toinen peruste, kansainvälisen sääntöperusteisen järjestyksen tukeminen, vaikuttaa ensi silmäyksellä liittyvän ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja kansainväliseen oikeuteen. Kuitenkin nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa termi voidaan tulkita myös viittaavan EU:n ja länsimaiden yhtenäisyyteen Venäjän kaltaisissa kiistoissa.
Tämä herättää kysymyksen: odotetaanko Somalian asettuvan lännen puolelle kansainvälisissä konflikteissa, vaikka se ei suoraan koskettaisi maan etuja?
Somalian kohdalla puolueettomuus voi olla tärkein strateginen valinta. Maa pyrkii toipumaan vuosikymmenten epävakaudesta, eikä sillä ole varaa ulkopuolisten konfliktien polarisaatioon.
Geopolitiikan ja kehitysyhteistyön vaarallinen liitto
Kehitysyhteistyön liittäminen geopoliittisiin intresseihin voi johtaa alkuperäisen tarkoituksen hämärtymiseen. Sen tulisi keskittyä kestävään kehitykseen ja köyhyyden vähentämiseen, ei asettaa vastaanottajamaita vaikeiden valintojen eteen. Somaliassa ”puolen valitseminen” voisi johtaa tarpeettomaan haavoittuvuuteen ja hidastaa kehitysprosessia.
Suomen kaltainen maa, joka on sitoutunut ihmisoikeuksiin ja kestävään kehitykseen, voisi toimia neutraalina kumppanina tukien Somalian itsenäistä kehitystä. Tällainen lähestymistapa vahvistaisi molempien maiden luottamusta ja yhteistyötä.
Kehitysyhteistyön on perustuttava tasa-arvoiseen kumppanuuteen, jossa kunnioitetaan molempien osapuolten suvereniteettia ja erityispiirteitä. Suomen päätös keskeyttää yhteistyö Somaliassa korostaa tarvetta avoimelle keskustelulle siitä, miten kehitysyhteistyön ehtoja määritellään ja millaisia odotuksia kohdemaille asetetaan.
Somalian kaltaisessa maassa kansainvälinen tuki on välttämätöntä, mutta sen tulee olla vapaata geopoliittisista painostuksista. Suomi voisi näyttää esimerkkiä siitä, miten kehitysyhteistyöllä rakennetaan luottamusta, kestävyyttä ja oikeudenmukaisuutta globaalissa yhteistyössä.