”Ota kummilapsi kehitysmaasta!” Tuttu mainos monelle, sillä kummilapsen ottaminen joko itselle tai työporukalle on jo varsin perinteinen tapa osallistua kehitysyhteistyöhön. Fingonkin jäsenjärjestöistä moni tarjoaa mahdollisuutta tukea jotakuta kehitysmaan lasta suoraan kuukausilahjoituksella.
Vuosien varrella kummitoiminta on kehittynyt, kertoo World Visionin asiakassuhdepäällikkö Pauliina Koponen.
”Viime aikoina iloa on tuonut se, että kummit saavat kummilapsiltaan videoita. Se lähentää kummeja ja kummilapsia toisiinsa.”
Koponen on myös huomannut, että ihmiset matkustavat aiempaa enemmän ja haluavat lomillaan tehdä muutakin kuin löhötä rannalla. Moni tahtoo mennä tapaamaan kummilastaan ja nähdä omin silmin, millaista elämä tämän kotiseuduilla on.
”Ja trendi on sekin, että ihmiset haluavat yhä enemmän tehdä pieniä, oman näköisiä muutoksia kummilapsensa arkeen. Meillä ja monilla muillakin järjestöillä on keräysmahdollisuus. Kummit saattavat järjestää yhdessä keräyksiä ja hankkia rahat vaikkapa kaivon rakentamiseen.”
Yksi kummilapsi, monta tuen vastaanottajaa
Etenkin suuremmilla kummijärjestöillä kuten World Visionilla, Planilla ja Interpedialla kummilapsen auttaminen tukee pitkäjänteisesti koko yhteisöä. World Visionilla on laskettu, että yhden lapsen auttaminen hyödyttää keskimäärin viittä lasta.
”Yksi tietty lapsi on kummille ikkuna muutokseen ja tarjoaa henkilökohtaisen kontaktin. Raporttien, mahdollisen yhteydenpidon ja vierailujen kautta voi itse nähdä, millaista muutosta lapsen ympäristössä tapahtuu.”
Käytännössä kummien rahoilla tuetaan World Visionin suurempia ohjelmia, joista osa rahoitetaan kokonaan kummien varoilla ja osaa rahoittaa myös ulkoministeriö.
”Monesti mielikuva on se, että kohteena on pieni kylä, jossa kaikki tuntevat toisensa, mutta oikeasti me teemme laajoja aluekehityshankkeita. Puhutaan esimerkiksi 50 kylän ja 60 000 ihmisen alueista”, Koponen sanoo.
Ohjelmilla pyritään katkaisemaan köyhyyden kierre kokonaiselta sukupolvelta. Tämä tapahtuu keskittymällä lasten koulutukseen, terveyteen ja lastensuojeluun. Samalla kehitetään vanhempien toimeentuloa ja esimerkiksi tunnetaitoja.
Hankkeet kestävät kymmenestä viiteentoista vuotta, ja tulokset todentuvat kunnolla vasta seuraavan sukupolven kohdalla: kuinka nämä paremmin koulutetut ja paremmin voivat lapset osaavat aikuistuttuaan toimia yhdessä ja ajaa kotiseutunsa asioita.
Kummien lahjoitukset ovat järjestöille tärkeitä. World Visionin tuloista yli puolet tulee kummeilta.
”Emme pystyisi mitenkään tekemään näitä ohjelmia ilman lahjoittajien tukea”, Koponen sanoo.
Pienten järjestöjen kautta vielä suorempi kontakti
Suurten järjestöjen lisäksi kummitoimintaa tekevät myös monet pienet ruohonjuuritason toimijat. Yksi näistä on Zimbabwen Aids-orvot, joka on lähtenyt aviopari Oili Wuolteen ja Seppo Ainamon aktiivisuudesta ja yhden pienen pojan tukemisesta 25 vuotta sitten.
Nyt Hararessa toimiva järjestö tukee 400 lasta, joilla jokaisella on oma kummi.
”Kummeista yli 90 prosenttia on suomalaisia, mutta meillä on myös kummeja Saksassa, Englannissa, Skotlannissa, Ruotsissa ja jopa Zimbabwessa”, järjestön pääsihteeri Wuolle sanoo.
Zimbabwen Aids-orpojen kummitoiminta järjestetään niin, että kummit maksavat vuotuisen kummimaksun lapsen koulutuksesta ja järjestö sitoutuu pitämään lapsen koulussa. Koulumaksujen ohella kummin tuella katetaan lapsen pakollinen koulupuku ja kengät, koulutarvikkeita ja urheiluvälineitä, ja lasta autetaan tarvittaessa tukiopetuksella. Tukiohjelma on siis koulukäynnin stipendi, jonka kummi maksaa.
Kummilapset ovat yhteisön haavoittuvimpia, ja lisäksi heidän pitää osoittaa koulumenestystä, Wuolle sanoo. Kummilapsista kaksi kolmasosaa on tyttöjä.
”Lisäksi me tarjoamme omassa toimintakeskuksessa kuutena päivänä viikossa lämpimän aterian, IT-opetusta, erilaisia voimaannuttamisklubeja, urheiluharrastuksia, musiikki-, tanssi- ja näytelmäkerhoja, kuoroa ja niin edelleen. Näihin toimintoihin saamme erillislahjoituksia.”
Koko toiminta pyörii lahjoitusvaroin. Järjestö on saanut aikoinaan ulkoministeriön tukea perustoimintaan, keittiö-ruokasalin ja tietokoneluokan rakentamiseen sekä erilliseen ympäristöhankkeeseen. Lisäksi yhteistyökumppani Dzikwa Trust on saanut tukea esimerkiksi yrityksiltä ja Australian, Hollannin ja Tšekin suurlähetystöiltä.
,
Kuva:
Linnea Parkkonen
,
Sitoutuneet kummit
Oili Wuolle sanoo, että myös heidän järjestössään kännykät ja sosiaalinen media ovat helpottaneet yhteydenpitoa kummilasten kanssa – kauas on tultu ajoista, kun Wuolle ja Ainamo itse kantoivat lasten kirjeet ja joulutervehdykset Suomeen.
Toisin kuin World Visionilla, Wuolle ei ole huomannut, että ihmiset olisivat nyt aiempaa halukkaampia vierailemaan kummilasten luona.
”Meillä on käynyt aina aika paljon vieraita”, hän sanoo.
”Me olemme näin pieni toimija, joten ne, jotka ovat olleet yhtään halukkaita lähtemään, ovat tulleet. Meillä on käynyt vuosittain kummivieraita, ja vapaaehtoisia sekä työharjoittelijoita on ollut pidempiäkin aikoja.”
Kummit ovat olleet hyvin sitoutuneita lapsiin, Wuolle sanoo. Uusia kummeja tulee usein niin, että tyytyväiset kummit levittävät sanaa. Toki mainoskampanjatkin tuottavat tulosta.
Joka vuosi lapsia valmistuu ja uusia aloittaa koulun, joten uusille pitää löytää kummit.
”Juuri nyt minulla on työn alla uusien kummien löytäminen”, Wuolle kertoo.
Sitoutuneet kummit myös vaativat tietoa ja palveluita.
”Kummit haluavat hyvin yksilöllistä tietoa lapsista, esimerkiksi laajoja haastatteluita ja valokuvia, ja siinä on pienelle järjestölle hommaa. Toiminnasta yleisesti kertovat kummikirjeet eivät riitä. Meidän ihanat vapaaehtoisemme ja harjoittelijamme ovat onneksi auttaneet tässä”, Wuolle sanoo.
”Kummin kirje on kannustanut opiskelemaan”
Vaikka isoilla järjestöillä ohjelmat ovat suuria, myös niillä yksittäiset kummilapset ovat erityisessä asemassa suhteessa muihin lapsiin, Pauliina Koponen sanoo.
”He ovat yhteisön valitsemia lapsia, kaikista vaikeimmista olosuhteista.”
World Visionin työtekijät tai vapaaehtoiset käyvät 90 päivän välein seurantakäynneillä, joiden aikana katsotaan lapsen terveydentilaa, kasvua, kehittymistä ja koulussa pysymistä. Samalla tarkastellaan koko perheen tilannetta, ja tarvittaessa myös perhettä voidaan tukea.
Usein lapsille on myös tärkeää saada kummeilta viestejä.
”Meillä on monta ihanaa kertomusta siitä, miten kummin kirje on puhutellut lasta ja kannustanut käymään koulua”, Koponen sanoo.
Yhteydenpitoon ei kuitenkaan painosteta, Koponen vakuuttaa. Kummeja on monenlaisia: osa haluaa suoran yhteyden lapseen, mutta toiset ovat tyytyväisiä siihen, että saavat vuosiraportin ja osallistuvat kuukausilahjoituksen avulla.
”Kaikki eivät ehdi tai voi kirjoittaa lapsille, ja sekin on ok.”
,
Kuva:
Linnea Parkkonen