Jos olet hiljaa, mikään ei muutu. Kun eteläafrikkalainen pappi Lilana Kasper ymmärsi tämän, hän halusi alkaa toimia. Kasper työskentelee eteläisen Afrikan luterilaisten kirkkojen järjestön (Lucsa) johtajana. Järjestö tekee vaikuttamistyötä esimerkiksi sukupuolittunutta väkivaltaa vastaan. Siihen Lilana Kasperilla on henkilökohtainenkin syy.
”Olen itse kokenut sukupuolittunutta väkivaltaa ja selvinnyt siitä. Siksi minusta tuli aktivisti”, hän kertoo.
Meni monta vuotta, ennen kuin hän uskalsi puhua kokemuksistaan ääneen. Pikkuhiljaa Kasper ymmärsi, että voi luoda toivoa ja toimia vertaistukena muille. Nyt hän on kirjoittanut kaksi käsikirjaa, jotka opastavat väkivallasta puhumiseen ja traumoista selviytymiseen.
Kasperin johtamaan järjestöön kuuluu 19 pientä kirkkoa kymmenestä eri maasta, joissa kaikissa sukupuolittunut väkivalta on iso ongelma. Kirkot yrittävät ratkaista yhteiskuntansa haasteita esimerkiksi vaikuttamistyöllä. Monesti kirkon työntekijä on ensimmäinen, joka kohtaa pahoinpidellyn ihmisen, ja siksi Lucsa järjestää aiheesta koulutuksia kirkoille. Suomen Lähetysseura tukee Lucsan työtä.
Lilana Kasper on tottunut ottamaan esille vaikeita aiheita töissään jo pitkään, koska järjestö on työskennellyt esimerkiksi HIV-positiivisten ihmisten oikeuksien puolesta 1990-luvun alusta lähtien.
”Vuosien varrella on kirkastunut, miten tärkeää on puhua nimenomaan sellaisista asioista, jotka pelottavat ja joihin emme haluaisi sekaantua.”
Kun Kasper alkoi puhua itse kokemastaan väkivallasta, hän kohtasi kahdenlaista vähättelyä. Ihmiset eivät joko uskoneet häntä lainkaan, tai sitten kuulija oli kiinnostunut tarinan yksityiskohdista mutta ei niinkään väkivallasta yhteiskuntaa laajasti piinaavana ongelmana.
Tätä hän kohtaa myös järjestötyössä: ihmisoikeuskysymyksien tärkeys ymmärretään yksilöiden elämässä, mutta kaikki eivät hahmota vaikuttamistyön yhteiskunnallista merkitystä.
”Valtaa pitävien on helppo lupailla kaikenlaista, mutta järjestöjä ja vaikuttamistyötä tarvitaan valvomaan asioiden etenemistä”, Kasper sanoo.
Työ tuottaa myös tuloksia. Etelä-Afrikassa on viimein käytössä sukupuolittuneen väkivallan ehkäisyn kansallinen suunnitelma, jonka puolesta järjestöt ovat puhuneet vuosia.
Silti vaikuttamistyö jatkuu, sekä väkivallan että HIV-tartuntojen vähentämiseksi. Lilana Kasper nostaa esiin myös uuden yhteiskunnallisen ongelman, johon hän haluaisi järjestönsä kanssa vaikuttaa.
”Nuorisotyöttömyys on valtava kriisi Etelä-Afrikassa. Se aiheuttaa myös muita ongelmia, kuten teinityttöjen seksisuhteita vanhempiin miehiin rahaa vastaan. Tämä ilmiö taas lisää HIV-tartuntoja. Meidän täytyy siis alkaa puhua aiheesta ja kehittää nuorille tapoja elättää itsensä.”