Miksi Suomea ei näy YK:n verokomiteassa?

Kansainvälistä veropolitiikkaa vaivaa suuri edustuksellisuusongelma, miltei valtataistelu. Perinteiset teollisuusmaat ovat kautta aikain kannattaneet oman järjestönsä OECD:n valta-asemaa verotussääntöjen luojana. G20 on myös viime vuosina nojautunut OECD:n työhön.Ongelmana on kuitenkin, ettei OECD:ssä ole kaikkia maailman maita edustettuina. Järjestöllä on 34 jäsenmaata, joiden joukossa on teollisuusmaiden lisäksi Chile, Meksiko ja Turkki.Samalla alati lisääntyvät veronkierto ja verovälttely ovat osoittaneet, että kansainväliset verotussäännöt ovat aikansa eläneitä. Monikansallisia yrityksiä ei enää pystytä valvomaan tai verottamaan kunnolla. Yritykset pystyvät järjestämään sisäisen kauppansa ja rahoituksensa niin, että voitot siirretään maihin, joissa veroa tarvitsee maksaa vain vähän tai ei lainkaan.Toisaalta matalan tulotason maat, joissa suuri osa nykypäivän tuotannollisesta toiminnasta tapahtuu, eivät onnistu kartuttamaan verotulojaan. Tämä johtuu siitä, että OECD:n standardien mukaisesti pääasiallinen verotusoikeus on aina yrityksen kotimaalla. Enemmistö yritysten kotimaista on edelleen globaalissa pohjoisessa, joten globaali etelä vie raaka-aineita ja tuottaa tuotteet pienillä verotuloilla.Jotta näihin kysymyksiin voitaisiin neuvottella pitkän tähtäimen, oikeudenmukaisia ja kestäviä ratkaisuja, tulisi neuvottelujen siirtyä OECD:sta YK:hon. Tähän ei kuitenkaan ole poliittista tahtoa.* * *YK:n verokomitea on 25 asiantuntijasta koostuva elin, jonka puitteissa on 1960-luvulta saakka kokoonnuttu neuvottelemaan kansainvälisen veropolitiikan linjoista.Tällä hetkellä komitea koostuu asiantuntijaedustajista, joilla ei periaatteesta ole poliittista mandaattia (käytännössä kuitenkin on).Jotta komitean rooli vahvistuisi, täytysi siitä tehdä virallinen, valtioiden välinen elin. Komiteaa tulisi myös resurssoida lisää. Tällä hetkellä sen sihteeristöä pyöritää 1,5 henkilöä, eikä esimerkiksi sen tärkeintä linjausta, niin sanottua YK:n tuplaverotusta koskevaa mallisopimusta ole edes pystytty kääntämään kaikille kielille.Valtiovarainministerinä ollessaan Jutta Urpilainen esitti, että Suomen tulisi hakea jäsenyyttä YK:n verokomiteasta. Edellinen jäsenhaku oli auki keväällä 2013. On vaikea sanoa, kuka ajatuksen lopulta kuoppasi, mutta ainakin ministeriön virkamiehet pitivät paikan hakemista täysin mahdottomana ideana.Suomi ei siis hakenut komiteasta jäsenyyttä, eikä ole sitoutunut tukemaan sen työtä. Sama asenne on enemmistöllä EU-maista. EU:n on kuultu vastustavan YK:n verokomitean roolin vahvistamista myös YK:n uusia kehitystavoitteita neuvoteltaessa.* * *Kun keskustelin asiasta taannoin valtiovarainministeriön virkamiesten kanssa, he totesivat, että Suomen ei tarvitse hakea verokomiteasta jäsenyyttä, koska ”siellähän on jo Norja, jonka kanssa Pohjoismaat koordinoivat, eikä komiteassa edes saa olla montaa maata samalta alueelta”.Argumentti ei kantanut kauas. Ruotsi nimittäin haki komiteasta paikkaa ja sai sen, eikä kahden Pohjoismaan läsnäolo ole osoittautunut ongelmaksi.Keskustelussani Norjan edustajan kanssa tuli myös ilmi, ettei mitään pohjoismaista koordinaatiota tehdä, eikä siihen ole ollut halua.”Suomi oli aktiivinen komiteassa 1980-luvulla. Nyt he taitavat priorisoida OECD:ta”, edustaja totesi. Komitean istunnossa ei ainakaan tällä kerralla ole myöskään yhtään suomalaista edes tarkkailijana.* * *Kirjoittaessani tätä taustalla käydään keskustelua automaattisen verotiedonvaihdon standardista. Asiassa on edetty tällä viikolla, kun monet OECD-maat ovat sitoutuneet aloittamaan verotietojen automaattisen vaihdon keskenään.Matalamman tulotason maat esittävät, että standardia neuvoteltaessa ei kuitenkaan ole tarpeeksi huomioitu, että niillä on valtavia haasteita ottaa tiedonvaihtojärjestelmiä käyttöön ilman lisätukea. Tästä syystä niiltä ei myöskään tulisi vaatia vastavuoroisuutta heti sopimusten voimaanastumisen jälkeen.On häpeällistä, ettei Suomi ole valmis keskustelemaan monikansallisten yritysten verotuksesta, veronkierrosta ja -välttelystä huoneissa, joissa kaikilla on mahdollisuus ja oikeus sanoa kantansa ja joissa linjavedot tehdään kaikkien lähtökohdista.Verotuskysymyksissä ei ole kyse vain teknisistä ratkaisuista. Jokainen päätös on politiikkaa.