Uutisvirtaa on täydentänyt Helsingin Sanomien sunnuntainen artikkeli ”Kahdeksan tietä veroparatiisiin”, jossa eriteltiin suomalaisfirmojen syitä perustaa tytäryhtiöitä Sveitsiin ja Luxemburgiin.Monet ovat kritisoineet julkista keskustelua, jota asiasta on käyty. EK:n mielestä keskustelu on harhateillä, koska holdingyhtiöt ovat konsernirakenteiden normaaleja osia.Helsingin Sanomien haastattelema (16.1.) ja mielipidekirjoituksen kirjoittanut veroasiantuntija Janne Juusela puolestaan väittää, että suomalainen verottaja tutkii siirtohinnoittelua liian tiukalla otteella.Myös professori Marjaana Helminen ja Seppo Villa kritisoivat verovälttelystä käytyä keskustelua viime viikolla. He painottavat, että verovälttely on täysin laillista toimintaa.Julkisessa keskustelussa on alkanut toistumaan veronkierron ja verosuunnittelun välinen juupas-eipäs-asetelma. Yksityinen sektori ja erityisesti EK toistelevat, että yritykset harjoittavat täysin laillista toimintaa. Järjestöt nähdään moralisteina, jotka syyttävät kaikkia suomalaisia yrityksiä veronkierrosta.Yritin korjata tätä asetelmaa tämän päiväisessä vastineessani Helmiselle ja Villalle Helsingin Sanomissa:Verokeskustelussa on kaksi eri tulkintaaProfessorit Marjaana Helminen ja Seppo Villa esittivät (HS Talous 16. 1.), että keskustelu veroparatiiseista on harhautunut sivuraiteille väärinkäsitysten takia.Väärinkäsitysten sijaan olisi syytä puhua tulkintaeroista. Monet keskusteluun osallistuneet tahot ovat kritisoineet aggressiivista verosuunnittelua tai niin sanottua verovälttelyä. Aggressiivisessa verosuunnittelussa on kyse siitä, että yritys käyttää eri maiden verojärjestelmiä hyväkseen pienentääkseen verovastuutaan.Yksi aggressiivisen verosuunnittelun tapa on niin sanottu kaksinkertaisen verottamattomuus, eli ettei veroa makseta yhdessäkään toimintamaassa.Sekä OECD että Euroopan komissio tunnustavat kaksinkertaisen verottamattomuuden – ei niinkään professorien nimeämän kaksinkertaisen verotuksen – olevan nykyisin vakava ongelma. Aggressiivinen verosuunnittelu liikkuu laillisen ja laittoman välisellä harmaalla alueella, mutta se on EU:ssa määritelty lain hengen vastaiseksi toiminnaksi.Lisäksi Helminen korostaa, että julkisten tilinpäätöstietojen avulla on nykyisin vaikea tehdä johtopäätöksiä verovälttelystä. Juuri tämän takia järjestöt ja monet asiantuntijatahot ovat esittäneet, että maakohtainen talousraportointi on varteenotettavin tapa lisätä avoimuutta, jotta monikansallisten yritysten verosuunnittelusta on mahdollista saada luotettava ja kattava kuva.Suomi on luvannut edistää asiaa tämän hallituskauden aikana, mutta tällä hetkellä konkreettiset toimet uhkaavat siirtyä vähintään vuoteen 2018.Yritykset ovat osa yhteiskuntia, joissa ne toimivat. Ne hyötyvät koulututeista työntekijöistä, infrastruktuurista ja monista muista yhteiskunnan tarjoamista peruspalveluista. Pelkkä kannattavuuden lisääminen näiden palveluiden kustannuksella ei ole vastuullista toimintaa.* * *Eilen lontoolainen Vesa Palmu puolestaan julkaisi Uudessa Suomessa blogin ”Mitäs me veronkiertäjät”, jossa hän väittää, että ”hyvää tarkoittavat järjestöt” ajavat muutoksia, jotka vain pahentaisivat tilannetta.Argumentaatio jää kuitenkin puolitiehen, koska Palmu ei nimeä yhtäkään muutosta, joihin hän viittaa.Palmu kuitenkin myöntää, että ongelma piilee juuri suurten monikansallisten yhtiöiden toiminnassa. Hän kirjoittaa:”Toki useat globaalit yhtiöt kiertävät veroja laillisesti monimutkaisilla järjestelyillä. Näitä monesti kyseenalaisia järjestelyitä on kuitenkin mahdotonta saada täysin kuriin siitä yksinkertaisesta syystä että yritykset kykenevät muuttamaan järjestelyitään huomattavasti nopeammin kuin valtiot lakejaan.”Koska monimutkaisia globaaleja verojärjestelyjä on vaikea tilkkiä kansallisella lainsäädännöllä, ovat järjestöt ja asiantuntijat eri puolilla maailmaa ajaneet avoimuuden reipasta lisäämistä: on oleellista saada tietää yritysten tilinpäätökset kaikista niistä maista, joissa ne toimivat, yritysten taustalla olevat todelliset omistajat täytyy rekisteriöidä ja verotietojen vaihtoa eri maiden välillä tulee kehittää niin, että se toimii automaattisesti.Palmun mielestä ”Raskaat raportointivaatimukset ja muut teoriassa hyvää tarkoittavat rajoitteet aiheuttavat kohtuuttoman hallintotaakan pienille kansainvälisille yrityksille.”Suosittelen Palmun tutustuvan lähemmin järjestöjen ajamiin kantoihin (esim. Kepan sivuilla ja Eurodadin raporteissa) ja EU:ssa voimaan tulevaan lainsäädäntöön. Järjestöt ovat kiinnittäneet huomiota nimenomaan suurten monikansallisten yritysten toimintaan. On selvää, että pk-yritykset ovat tässä suhteessa eri asemassa.Luonnonvara- ja metsäsektoria koskeva EU-lainsäädäntö, jota toimeenpannaan parhaillaan, koskee vain yrityksiä, joiden liikevaihto on yli 40 000 000 euroa, taseen loppusumma vähintään 20 000 000 ja työntekijöita keskimäärin 250. Käytännössä tämä tarkoittaa vain kourallista suomalaisia yrityksiä. Toki järjestöillä oli toiveet alemmista soveltuvuusrajoista, mutta lähtökohtana on, että raportointi koskee suuryrityksiä.Tällä hetkellä Kepan ja monen muun suomalaisen järjestön kampanja veroparatiisimatkat.fi ajaa raportointivelvoitteen laajentamista luonnonvarasektorilta kaikilla sektoreilla toimiville suuryrityksille.
Eteenpäin verokeskustelun juupas-eipäs-asetelmasta
Keskustelu suomalaisten yritysten verovälttelystä ja veroparatiiseista on käynyt kuumana viime aikoina. Keskustelun laukaisi Finnwatchin viime viikolla julkaisema raportti, jonka mukaan 20 suurimmalla suomalaisyrityksellä on yli 200 tytäryhtiötä veroparatiiseissa.
Teksti: Eva Nilsson