YK:n ilmastoneuvotteluja käydään 3.-13. kesäkuuta Saksan Bonnissa, missä ilmastodiplomaatit keskustelevat Dubain COP28-ilmastohuippukokouksen jälkeisistä askelista. Bonnin neuvottelujen onnistuminen loisi perustan ensi marraskuussa Azerbaidzanin Bakussa pidettävälle COP29-kokoukselle, jonka valokeilassa on kehittyvien ja teollistuneiden länsimaiden suhteita hiertävä uusi ilmastorahoitustavoite (engl. “The New Collective Quantified Goal”, the NCQG).
Tiede antaa osviittaa kehittyvien maiden rahoitustarpeista: satoja miljardeja euroja tarvitaan kipeästi edistämään päästövähennyksiä ja turvaamaan ihmisoikeuksien toteutuminen kuumenevalla planeetallamme. Päätökset siitä, mitkä maat ovat maksuvelvollisia ovat kuitenkin poliittisia. Ristiriitojen ytimessä ovat kysymykset ‘kuka maksaa’ ja ‘keille rahoitus tulisi kohdentaa’.
“Rikkaat länsimaat haluavat mukaan maksajiksi nopeasti teollistuneita korkean tulotason maita, kuten Saudi-Arabian. Kehittyvät maat taas kokevat tämän rikkaiden maiden yrityksenä vältellä rahoitusvelvoitteitaan. Keskustelu rahoituksen maksajien määrittelystä on erittäin jännitteinen, ja riskinä on, että vääntö rahoittajamaista harhauttaa neuvotteluja tai jopa jumittaa ne täysin. Kantoihin poteroitumisen sijaan tarvitaan läpinäkyvä ja demokraattinen polku rahoituksen kohdentamisen ja maksajajoukon kasvattamisen määrittelyyn”, sanoo Fingon ilmastotyön asiantuntija Ada Virnes.
Järjestöt peräänkuuluttavat ilmastojohtajuutta luottamuksen palauttamiseksi monenkeskiseen päätöksentekoon. Nykyisin suurin osa ilmastorahoituksesta kanavoidaan lainoina keskituloisiin maihin. Bonnista tarvitaan selkeä polku siihen, miten uusi rahoitustavoite palvelisi paremmin tarkoitustaan haavoittuvien ihmisryhmien tarpeiden tukemiseksi ilmastokriisin eturintamassa. On tärkeää, että Ukrainan sodan ja koronapandemian vuoksi sietämättömäksi kasvanut köyhien maiden velkataakka ei syvene entisestään ilmastorahoituksen vuoksi.
“Järjestöt toivovat Suomelta aktiivista otetta uuden rahoitustavoitteen sorvaamiseksi sen sijaan, että tyydymme EU:n neuvotteluryhmän perässähiihtäjän rooliin. Kansallisesti hallituksemme on kutistanut Suomen myöntämää ilmastorahoitusta kymmenillä miljoonilla euroilla. Jos Suomella on uskottavia keinoja vastata köyhien maiden tarpeeseen turvata oikeutensa kehitykseen syvenevässä ilmastokriisissä, nyt olisi korkea aika tuoda ne julki”, toteaa Lähetysseuran johtava vaikuttamistyön asiantuntija Niko Humalisto.
Dubain COP28-kokouksen keskeisiä saavutuksia oli ilmastotuhoihin keskittyneen rahaston perustaminen. Sen käynnistyminen on kuitenkin ollut tahmeaa, ja ilmastotuhoja koskevat rahoitusjärjestelyt ovat avoinna, koska rahaston tukeminen on vapaaehtoista.
“Ilmastotuhot osuvat todennäköisemmin köyhyydessä eläviin naisiin, tyttöihin, vammaisiin, vähemmistöihin ja alkuperäiskansoihin, jotka usein sivuutetaan ilmastoa koskevassa päätöksenteossa. Tuhojen laajuus kasvaa vuosi vuodelta, kun ilmastonmuutos kiihtyy ja sään ääri-ilmiöt, kuten tulvat ja kuivuudet, pahenevat. Todellisia rahoitustarpeita vastaava menetysten ja vahinkojen rahasto tulisi ottaa käyttöön pikaisesti. Menetykset ja vahingot tulisi myös sisällyttää uuteen ilmastorahoitustavoitteeseen hillinnän ja sopeutumisen rinnalla”, huomauttaa Plan International Suomen vaikuttamisen asiantuntija Jonas Biström.
Dubaissa tehtiin myös päätös ‘siirtyä pois’ fossiilisista polttoaineista. Järjestöt toivovat Bonnista suunnitelmia ja tavoitteita tämän sitoumuksen konkretisoimiseksi.
“Toivomme Bonnin neuvotteluilta vauhtia COP28:n ja muiden aikaisempien ilmastokokousten päätösten toimeenpanoon, että ilmaston kuumenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen onnistuu. Ilmastokriisin hillitsemisen kannalta olennaista on varmistaa fossiilisten polttoaineiden nopea alasajo, ja tässä siirtymässä vauraiden ja historiallisesti eniten päästöjä tuottaneiden maiden tulee olla edelläkävijöitä”, sanoo Amnesty Internationalin Suomen osaston ilmasto- ja ympäristöasiantuntija Elina Mikola.
COP28-kokouksessa päätettiin myös oikeudenmukaisen siirtymän työohjelmasta, jonka tarkoituksena on varmistaa, että maiden siirtymä vähähiiliseen ja ilmastokestävään yhteiskuntaan ei vahvista epätasa-arvoisuutta tai luo muita sosioekonomisia haittoja. Moni työohjelman käytännön toteutusta koskeva kysymys jäi kuitenkin COP28-kokouksessa avoimeksi, ja sen kytkeytyminen ilmastorahoituskysymyksiin on vienyt tilaa siirtymän ytimessä olevilta teemoilta, kuten työntekijöiden oikeuksilta ja ihmisarvoiselta työltä.
“Työohjelma on valmisteltava niin YK-foorumilla kuin jäsenmaissa yhdessä sidosryhmien kanssa. Sen avulla pitää voida varmistaa, että ilmastopolitiikkatoimet sisältävät aina sekä oikeudenmukaisuus- että sosiaalisia toimia. Ilmastokriisin ratkaisemisen osana on tärkeä parantaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elinolosuhteita ja edistää kestävää työllisyyttä, työntekijöiden oikeuksia sekä universaalia sosiaaliturvaa”, sanoo SASKin oikeudenmukaisen siirtymän asiantuntija Anna Perttula.
Fingon ilmastotyön asiantuntija Ada Virnes seuraa neuvotteluja etäyhteyksin.
* Ympäristöministeriöltä vahvistetun tiedon mukaan tänä vuonna Bonniin osallistuu neuvottelevia virkamiehiä vain ympäristöministeriöstä ja maa- ja metsätalousministeriöstä.
Lisätiedot:
Suomalaiset kehitysjärjestöt Fingo, Ada Virnes, ilmastotyön asiantuntija, +358 50 317 6720, ada.virnes@fingo.fi
Suomen Lähetysseura (Felm), Niko Humalisto, johtava vaikuttamistyön asiantuntija, +358 40 757 4036, niko.humalisto@felm.fi, Twitter: NHumalisto
Plan International Suomi, Jonas Biström, vaikuttamisen asiantuntija, +358 50 472 8394, jonas.bistrom@plan-international.org
Amnesty International Suomen osasto, Elina Mikola, ilmasto- ja ympäristöasiantuntija, +358 44 493 8334, elina.mikola@amnesty.fi
Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK ry, Anna Perttula, oikeudenmukaisen siirtymän asiantuntija, +358 40 541 6155, anna.perttula@sask.fi