Kyllästyttääkö avun tehokkuus avunantajia?

Avun tehokkuuteen tähtäävät prosessit vuoden 2005 Pariisin julistuksesta vuoden 2008 Accran toimintaohjelmaan eivät ole enää kuuminta hottia, eivätkä etene toivotusti. Silti kannattaa jatkaa, sanoo brittiläisen ajatushautomon asiantuntija.

Teksti: Esa Salminen

Avunantajat eivät ole pitäneet järin hyvin lupauksiaan tehostaa kehitysavunantoa ja koordinoidakseen työtään paremmin. Näin kirjoittaa Guardianin blogissa Jonathan Glennie brittiläisestä ajatushautomosta ODI:sta (Overseas Development Institute)
Aihe on ajankohtainen, sillä osa tavoitteista olisi tullut saavuttaa vuodenvaihteessa, ja muidenkin osalle oli määritelty tavoitetasot vuodelle 2010. Neljästätoista seurattavasta mittarista OECD:n arvion mukaan kolmessa ollaan aikataulussa ja toiset kolme voidaan saavuttaa. Loput ovat kauempana.
***
Paljon on tehtävää itse prosessissakin, Glennie kirjoittaa.
Yksi ongelma on, etteivät Pariisin julistuksen mittarit oikeastaan mittaa avun toimivuutta, siis sitä vähentääkö apu köyhyyttä, vaan tehokkuutta, eli kuinka byrokraattisen tehokkaasti apu liikkuu. Pariisin julistus on myös rikkaiden kerho, sillä uudet rahoittajat, kuten Kiina, Intia, Brasilia, Venezuela ja Etelä-Afrikka, eivät ole mukana.
Vaikka askeleet ovat olleet pieniä ja edistys hidasta, ei se ole syy luovuttaa, sanoo Glennie. Tämä on ensimmäinen kerta historiassa, kun avun tehokkuutta ja koordinaatiota yritetään parantaa (lähes) maailmanlaajuisesti. Monimutkaisen byrokratian muuttaminen ja eri maiden byrokratioiden yhdistäminen on ikävä kyllä hidasta. ”Pitää kävellä ennen kuin voi juosta”, Glennie sanoo.
***
Avunantajat ovat viime aikoina näyttäneet väsyvän koko tuloksellisuusprosessiin. Samaan aikaan avun vastaanottajat ovat entistä kiinnostuneempia olemaan mukana – paitsi avun harmonisoinnissa, joka on omiaan lisäämään avunantajien vaikutusvaltaa niin kuin Glennie huomauttaa, ja mekin kirjoitimme joulukuussa. Perustutkimuksiin vuonna 2005 osallistui alle 40 vastaanottajamaata. Luku nousi 55:een kun seurantajakso koitti vuonna 2008, ja kun vuosina 2010-11 OECD kerää taas todistusaineistoa, yli 80 maata on tulossa mukaan.
Kehitys ei ole vain terveyttä ja koulutusta. Se tarvitsee myös toimivia valtioita ja niiden instituutioita kehitysmaissa. Pariisin julistus tukee niiden muodostumista, ja sitä tuleekin hioa ja parantaa yhä toimivammaksi vuonna 2011, Glennie summaa.