Ensi viikon perjantaina, 27. toukokuuta suuri joukko kehitysmaiden asioista kiinnostuneita kansalaisia matkaa jokaisesta vaalipiiristä Helsinkiin tapaamaan tuoreita kansanedustajia. Painavaa asiaa -nimisellä tempauksella halutaan muistuttaa tuoreita päättäjiä kehitysyhteistyöstä, yritysten yhteiskuntavastuusta ja ilmastolaista.
Kansanedustajat puolueesta riippumatta pitävät kansalaistapaamisia hyvin tärkeinä.
”Erityisesti kehitysyhteistyöasioissa merkitys on pitkälti siinä, että kansanedustajat saavat uutta tietoa”, sanoo Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.). ”Edustajista vain rajallinen määrä seuraa näitä kysymyksiä. Varsinkin kun nyt on paljon uusia edustajia, niin tällainen on tärkeää.”
Mutta onko kyse siitä, että saadaan uutta tietoa, vai kuitenkin siitä, että kansalaiset luovat poliittista painetta sille, että asioiden puolesta toimitaan? Alanko-Kahiluodon mielestä sekä että.
”Ylipäänsä kaikessa lobbauksessa pitää muistaa, että kansanedustajan tehtävä on ajaa niitä asioita, jotka ovat kansalaisille tärkeitä, joten kun ihmisiä tulee näkyvästi isoina joukkoina paikalle, niin luohan se poliittista painetta tarttua ja edistää niitä.”
Hyvä keino vaikuttaa
Alanko-Kahiluodon mukaan asiat jäävät paljon helpommin mieleen kasvotusten, kuin siten että joku lähettää sähköpostin ja toivoo, että edustaja tutustuu johonkin asiaan.
”Ja jos mielenilmauksissa kansanedustajalle on varattu kommenttipuheenvuoro, se sitouttaa hyvin: se luo painetta tutustua asiaan, ettei puhu ihan puuta heinää.”
Alanko-Kahiluodolla on jo yhden kauden kokemus takanaan. Myös eduskuntaan juuri nousseet Johanna Jurva (ps.) ja Sinuhe Wallinheimo (kok.) tulevat mielellään tapaamaan äänestäjiä Painavaa asiaa -tilaisuuteen.
”Ei pidä äänestäjiä unohtaa, hehän meidän on sinne valinneet”, Jurva perustelee.
”Totta kai toivoisin, että paikalla olisi minua tai meidän puoluetta äänestäneitä. Sittenhän sen näkee, kuinka paljon sinne ihmisiä saapuu. Mitä enemmän heitä on, sitä enemmän tapaamisella on painoarvoa.”
Wallinheimosta tuntuu välillä siltä, että kansanedustajat vieraantuvat kansasta puuhaillessaan työhuoneessaan ja istunnoissa. Siihen auttaa, kun ihmiset tuovat näkemyksiään ja kokemuksiaan kentältä.
”Siitä tulee työhön tukea, mutta tietysti on myös hyvä, jos tulee hyviä ehdotuksia. Varsinkin yritysyhteistyö on erittäin tärkeää ja todellakin korvat höröllä menen kuuntelemaan, mitä kansalaisilla on sanottavaa!”
Kuunnellaanko nuoriakin?
Kepan koordinoima globbariverkosto on aktivoinut ihmisiä kaikista vaalipiireistä keväiselle retkelle kohti pääkaupunkia. Opinto-ohjaaja Tarja Heikkilä tuo Seinäjoelta paikalle ryhmän 16—18-vuotiaita lukiolaisia.
Opiskelijat ovat valmistautuneet tapaamiseen pitkään ja valmistelleet kysymyksiä huolella. Vastauksia kaivataan suurin odotuksin. Toisaalta kasvava tieto kehityskysymyksistä lisää tuskaa: kaikilla asioilla on monta puolta ja sävyä, eikä varmaa kantaa ole kovin helppoa ottaa.
Heikkilän mukaan ryhmä on lähdössä matkaan jännittynein fiiliksin.
”Joku vähän pessimistisenäkin miettii, että onko sillä mitään vaikutusta, että nuoret tulevat kyselemään. Että kuinka tosissaan kansanedustajat ottavat heidän ikäistensä näkökulmat.”
Erikoisnuorisotyöntekijän työstä eduskuntaan juuri noussut Hanna Mäntylä (ps.) haluaa lohduttaa, että nuorten näkemyksillä on paljonkin merkitystä.
”Politiikkojen pitäisi muistaa, että tämän päivän nuoret ovat tulevaisuuden päättäjiä ja äänestäjiä”, Mäntylä sanoo.
”Nuoret ovat erittäin valveutuneita, yhteiskuntakriittisiä ja tietoisia siitä, mitä Suomessa tapahtuu. Heidän pitää vain uskoa ja uskaltaa, kyllä heidän ääntään kuullaan”, Mäntylä kannustaa.
Kun Pohjanmaalta asti tulee, on Heikkilästä hyvä hyödyntää matkaa muutenkin. Seinäjokelaiset aikovatkin jäädä yöksi Helsinkiin, ja tutustua seuraavana päivänä Kaisaniemessä alkavaan Maailma kylässä -festivaaliin, jossa samoja kysymyksiä käsitellään asiaohjelman ja kulttuurin keinoin.
Painavaa asiaa Kepan tapahtumakalenterissa
www.globbarit.fi