Painavan rautalaatikon avaamiseen tarvitaan kolme avainta. Kustakin avaimesta vastaa eri henkilö. Tehtävä on tärkeä, sillä rautalaatikko on tansanialaisen Kitangarin kylän yhden kyläpankin sydän.
Tämä kyläpankki on yksi Suomen ja Tansanian kahdenvälisen LIMAS-hankkeen (Lindi and Mtwara Agribusiness Support) tukemana syntyneestä yli 60 kyläpankista.
Noin 30 henkilön muodostamat kyläpankkiryhmät myöntävät jäsenilleen lainoja yhteisesti säästetyistä varoista. Jäsenet tallettavat rautaiseen laatikkoon 1000-3000 shillinkiä (0,5 -1,5 euroa) viikoittaisissa kokouksissa. Talletukset kirjataan tarkasti kyläpankin vihkoon. Noin kolmen kuukauden säästämisen jälkeen voidaan aloittaa lainaustoiminta. Lainat ja ryhmän tuki auttavat yritystoiminnan kehittämisessä.
Rahan säästäminen on ollut monelle uusi kokemus ja säästöjen karttuminen todellinen yllätys. Silmät ovat auenneet uusille mahdollisuuksille. Liwalessa ryhmä kyläläisiä hankki lainan turvin yhteisen myllyn. Oma mylly on sekä säästänyt aikaa että mahdollistanut lisätulojen hankkimisen. Kun mylly ei ole ryhmän käytössä, vuokraavat he sitä muille kyläläisille.
Kyläpankkitoiminnassa, niin kuin muissakin projektin aktiviteeteissa, paikallinen omistajuus korostuu. Ryhmät vastaavat toiminnasta itse. Tukea he saavat paikallishallinnon edustajalta. LIMAS on tuonut mukaan vain ensimmäisten ohjaajien koulutuksen ja kyläpankkitoiminnan mahdollistavat rautaiset säästölaatikot.
LIMAS-hanketta toteutetaan Newalan ja Liwalen kunnissa Etelä-Tansaniassa. Hanke tukee erityisesti maa- ja metsätalouden kehittymistä. Liikkeelle on lähdetty kartoittamalla pienyrittäjyyden mahdollisuuksia alueella.
Pääpaino on osaamisen kasvattamisessa ja tietotaidon siirtämisessä. LIMAS tarjoaa vain hyvin vähän käsin kosketeltavaa, perinteistä apua. Maa- ja metsätalouden tuotanto-osaamisen rinnalla kyläläisiä koulutetaan talousasioiden hallintaan ja yritystoiminnan perusteisiin.
LIMASin yhtenä pääalueena on kestävän maataloustuotannon edistäminen Conservation Agriculture –viljelymenetelmää hyödyntäen. Palkokasveja hyödyntävä viljelykierto sekä siementen ja lannan täsmäkäyttö säästävät ympäristöä ja aikaa. Maan viljavuus, vedenpidätyskyky ja kasvukunto kohenevat. Satomäärät kasvavat. Tavoite on, että viljelyperheille jää satoa myös myytäväksi, kannattavasti.
Tietotaidon levittämisen tueksi ensimmäisessä vaiheessa koulutettiin noin 40 paikallishallinnon maatalousneuvojaa. Toisessa vaiheessa joukko on kasvanut lähes 70 uudella neuvojalla. Oman koulutuksen saivat myös 95 maanviljelijää, jotka nyt toimivat viljelyryhmien vetäjinä. Toisella satokaudella tavoitteena on kasvattaa viljelyryhmien määrää yli 200:lla. Naisten osuus ryhmien jäsenistä on yli puolet. Tavoite on, että tulevaisuudessa naisten vastuu kasvaa ja vetäjistä joka kolmas olisi nainen.
***
Yllätykset ja niistä selviäminen ovat arkea kehitysyhteistyössä. Jo ennen kuin LIMAS saatiin liikkeelle, teki projektitiimi rohkean havainnon. Alkuperäinen suunnitelma ei toiminut kaikilta osin, ja ensimmäinen puolivuotta käytettiin tiiviisti paikallishallinnon kanssa tavoitteita ja strategiaa hioen. Aktiviteetit piti saada vastaamaan todellisia tarpeita ja mekanismit olemassa olevaa hallintoa. Työ kannatti. Tänään paikallishallinnon edustajien lauseissa kuuluu omistajuus. LIMAS on heidän projektinsa.
LIMASin toiminnassa silmiin pistävää on ratkaisukeskeisyys. Eteen tulevat haasteet muutetaan aktiivisesti mahdollisuuksiksi ja vaikeudet parannetuiksi toimintamalleiksi. Hanke vaikuttaa olevan jatkuvan oppimisen prosessi.
Projekti tuki ensimmäisen vuoden koeviljelmiä tarjoamalla siemeniä ja lannoitteita. Kestävyyden kannalta on kuitenkin oleellista, etteivät viljelyryhmät jää riippuvaisiksi lannoitteita toimittavasta LIMASista vaan siirtyvät uuteen viljelymenetelmään omasta halustaan ja omilla resursseillaan. Kaupalliset lannoitteet eivät ole välttämättömiä, mutta ne edesauttavat hyvän sadon syntymistä silloin, kun eläinten lantaa on rajallisesti saatavilla.
Lannoitteiden hankkiminen, edes ostamalla, ei silti aina ole yksinkertaista. Hankintamatka on usein pitkä ja myös siihen käytetty aika pois muulta työltä. Tarvittiin jälleen uusia ideoita. LIMAS päätyi etsimään paikallista yrittäjää lannoitteita toimittamaan. Tulevaisuus näyttää, syntyykö alueelle uusi ammatinharjoittaja ja aiemmin puuttunut lannoitteiden toimitusketju. Mahdollisuudet ainakin ovat olemassa.
Malli toimitusketjulle haettiin Mtwaran ja Lindin lääneissä toimivalta Aga Khan -säätiöltä, jonka kanssa LIMAS on muutenkin jakanut kokemuksia aktiivisesti. Muilta alueen toimijoilta oppiminen ei ole aivan harvinaista. Muutaman kuukauden välein Mtwarassa kokoontuu kehitysyhteistyön parissa toimivien organisaatioiden epävirallinen ryhmä. Tavoitteena on jakaa kokemuksia. Seuraavan tapaamisen teema on yhteistyö paikallishallinnon kanssa, siinä koetut onnistumiset, haasteet ja parhaat käytännöt.
***
Myös tiedon levittämiseen suhtaudutaan luovasti ja kestävää maataloutta on opetettu varsinaisten viljelyryhmien lisäksi paikallisella Naliendelen maatalouden tutkimusasemalla ja sen naapurissa toimivassa koulutusinstituutissa. Omat demo-plotit on myös maatalousneuvojilla ja LIMASin toimiston tontilla. Myös projektin vetäjä, Nirasin johtava tekninen asiantuntija Meeri Komulainen, on perustanut viljelmän kotinsa pihalle.
Tiedon levittämisessä hyödynnettiin myös ensimmäisenä vuotena viljelijöiden keskuudessa järjestettyä kilpailua. Voittajaryhmien joukosta valittiin edustajat alueellisille Nane Nane –maatalousmessuille. Viljelijät pääsivät itse jakamaan kokemuksiaan näyttelyvieraille. Meeri Komulaisen sanoin positiivisen ylpeyden saattoi aistia uusista edustajista kauas. Yleensä vastaavat tehtävät on varattu paikallishallinnon virkamiehille.
Ideoinnin taito on tarttunut myös viljelijöihin. ”Meillä, jotka jo tiedämme miten uusi viljelymenetelmä toimii, pitäisi olla seuraavalla viljelykaudella yhteiset t-paidat tai vaikka univormut. Näin kaikki tietäisivät keneltä lisätietoa menetelmästä voi saada!”, innostuu Rajabu Mbilambin, viljelijäryhmän jäsen, kun kysymme miten projekti voisi tulla vieläkin paremmaksi.
Kepan Tansanian toimiston edustus vieraili LIMAS –hankkeessa lokakuussa. Vierailu oli osa Suomen kehitysavun muotojen kartoitusta.