Iina Soiri: Afrikka ei kaipaa meidän vastauksiamme

”Kehitysapu on kolonialisoinut mielemme, ja siksi kysymme yhä edelleen, mitä meidän on tehtävä auttaaksemme Afrikkaa. Miksemme kysy suoraan afrikkalaisilta, mitä Afrikassa kannattaa tehdä”, esitti Pohjoismaisen Afrikka-instituutin johtaja Iina Soiri avatessaan Think Africa -viikon Helsingissä.

Teksti: Sanna Jäppinen

Iina Soirin sanoman ydin, jota hän levittää myös esimerkiksi Puzzled Boss Lady -blogissaan, on että olisi päästävä irti mielikuvista –  kuten että Afrikassa kaikki ovat on köyhiä ja siksi afrikkalaiset ovat meitä länsimaalaisia jotenkin jalompia – ja alettava kohdella afrikkalaisia tasaveroisina ihmisinä. Joukosta löytyy rikasta ja köyhää, koulutettua ja sivistymätöntä, fiksua ja vähemmän fiksua, ihan kuten meilläkin.

Soiri muistutti, että Afrikka ei todellakaan ole yksi maa, vaan valtava maanosa, jossa maiden ja ihmisryhmien välillä on hajontaa siinä missä Euroopassakin, jollei enemmänkin.

Soirin mukaan pitäisikin olla valmis kuulemaan monenlaisia tarinoita – niitäkin, jotka poikkeavat totutuista tragedioista, joista voidaan nousta ylös vain meidän apumme turvin.

Yhden tarinan kertoi Soiri itse. Siinä esiintyivät hänen tuntemansa namibialaisnaiset. Keski-ikäinen Meme Emma päätti 1970-luvulla 15-vuotiaana muuttaa apartheidin sävyttämän elämänsä suuntaa  ja lähti pakomatkalle rajan yli. Nyt 40 vuotta myöhemmin Emmalla on talo, auto ja työpaikka – hyvä elämä siis. Ja kiitos siitä kuuluu Soirin mukaan eniten Emmalle itselleen, niille päätöksille, joita hän uskalsi aikanaan tehdä.

Emman aikuisista tyttäristä Lempi työskentelee EU-delegaatiossa ja nuorempi Iina Nro 3 (yksi Soirin seitsemästä namibialaisesta kummitytöstä) opiskelee yliopistossa.

”He nauttivat elämästä – vaikka sellaista kuvaa afrikkalaisista ei oikein saisi antaa”, Soiri sanoi.

Hän muistutti, että ikävämpiäkin tarinoita tietysti riittää. Esimerkiksi viime viikolla julkistetusta Afrobarometri-mielipidemittauksesta käy ilmi, että suuri osa afrikkalaisista ei koe talouskasvun tuoneen elämässä muutosta parempaan, vaan ongelmat ovat pysyneet samoina.

”Kun mietimme, mitä Afrikassa pitäisi tehdä, että useamman elämä paranisi, niin näiltä naisiltahan meidän pitää sitä kysyä”, Soiri totesi.

***

Soirin pohdintojen jälkeen voi ihmetellä, miksi järjestää kokonainen teemaviikko uusien mahdollisuuksien Afrikasta – ja luottaa samalla pääosin suomalaisten sanaan. Esimerkiksi viikon avauksessa kuultiin Soirin ohella vain toista kotimaista asiantuntijaa, kansanedustaja Pekka Haavistoa.

”Parasta olisi, jos joku afrikkalainen olisi täällä kertomassa siitä, missä Afrikka-hypessä on kysymys”, Soiri itse totesi.  Myös Haavisto viittasi useaan otteeseen siihen, kuinka Suomessa unohdetaan Afrikka-kysymyksissä maassamme asuvat afrikkalaiset, kuten melko suuri somaliryhmä.

Syyskuun lopulla pidetyssä Kepan ja Finnish African Diaspora Platformin seminaarissa myös kehitysministeri Heidi Hautala viittasi samaan aiheeseen ehdottamalla, että diasporat osallistuisivat tulevaisuudessa enemmän esimerkiksi kaupan ja kehitysyhteistyön yhdistämiseen.

Näkemystä ja laajaa perspektiiviä toki suomalaisilta Afrikan-tuntijoiltakin löytyy, sillä Soiri on asunut ja työskennellyt 20 vuoden aikana viidessä eri Afrikan maassa ja Haavisto toimii ulkoministerin erityisavustajana Afrikan kriiseissä.

Think Africa -viikon järjestää Helsingin yliopiston ja Helsingin kaupungin rahoittama Think Helsinki Company, joka yrittää yhdistää akateemisia toimijoita ja yritysmaailmaa. Helsingin yliopistolla voi tällä viikolla, perehtyä oikein urakalla kehitysyhteistyöhön, sillä Think Africa -viikon rinnalla on tarjolla ylioppilaskunnan järjestämä kehitysyhteistyöviikko, joka pidetään samaan aikaan myös seitsemällä muulla kampuksella ympäri Suomea.