Vuonna 2013 ulkomailla asuvat afrikkalaiset lähettivät rahaa kotimaihinsa 32 miljardin dollarin arvosta, mikä vastasi noin kahta prosenttia alueen bruttokansantuotteesta, arvioidaan brittiläisen Overseas Development Institute -ajatushautomon (ODI) raportissa ”Lost in intermediation”.Rahalähetyksillä on merkittävä vaikutus afrikkalaisten terveyteen, koulutukseen ja ruokaturvaan sekä maanosan maatalouden investointeihin, ja lähetysten määrän uskotaan vain kasvavan lähivuosina – jopa 41 miljardiin dollariin vuoteen 2016 mennessä.Hurjia ovat myös summat, joita rahalähetyksissä menetetään välityspalkkioiden muodossa. Kun ulkomailla asuva afrikkalainen lähettää kotiin vaikkapa 200 dollaria, napsahtaa siitä lähetyskuluihin keskimäärin 25 dollaria eli 12 prosenttia.Välitysprosentti Afrikkaan on lähes kaksi kertaa korkeampi kuin keskimäärin maailmalla, ja syynä on ODIn mukaan kilpailun puute. Ensinnäkin kaksi alan jättiä – Western Union ja Moneygram – domivoivat Saharan eteläpuolisen Afrikan rahansiirtobisnestä. Toimijat myös sopivat keskenään välityspalkkioiden tasosta, ODI toteaa.Rahalähetysten vastaanottajat ovat lisäksi usein riippuvaisia rahansiirtoyrityksistä, sillä heillä ei välttämättä ole pankkitiliä, jonka kautta rahansiirto voitaisiin hoitaa.Huikeimpia summia vedetään välistä Afrikan sisäisissä rahansiirroissa: kun vaikkapa ghanalainen siirtotyöläinen lähettää rahaa kotiin Nigeriasta, saattaa välityspalkkio kohota 20 prosenttiin.Tavoitteena 5 prosentin välityspalkkioJos Afrikan rahalähetysten välityspalkkiot saataisiin laskettua G8- ja G20-maiden suosittamaan viiteen prosenttiin tai edes maailman tämänhetkiseen keskiarvoon eli 7,8 prosenttiin, siirtyisi vastaanottajille vuosittain 1,4-2,3 miljardia dollaria enemmän, ODIn raportissa arvioidaan.Kohtuuttomiin välityspalkkioihin ”superverona” hupeneva summa riittäisi ODIn mukaan esimerkiksi takaamaan peruskoulutuksen 14 miljoonalle lapselle, kunnon käymälän kahdeksalle miljoonalle ihmiselle ja puhtaan juomaveden 21 miljoonalle.Jotta välityskulut saataisiin asiallisemmalle tasolle, täytyy hallitusten ja lainsäädäntöä valvovien viranomaisten puuttua kovalla kädella rajoittuneeseen kilpailuun, ODI suosittaa. Rahansiirtoyrityksiltä pitää vaatia läpinäkyvämpää toimintaa, jottei välityspalkkioita pidetä keinotekoisesti ylhäällä esimerkiksi laittomilla kartellisopimuksilla.Afrikan maiden hallitusten on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että ne takaavat kansalaisilleen paremman pääsyn rahoitusjärjestelmään, esimerkiksi tukemalla verkkopankkitoimintaa, ja vaikuttavat rahansiirtoyrityksiin reilumpien välitysehtojen puolesta.Hallitusten ja kansainvälisten instituutioiden ohella myös kansalaisyhteiskunnalla ja erityisesti Afrikan diasporalla – niillä jotka rahaa kotimaihinsa lähettävät – on otollinen mahdollisuus vaikuttaa siihen, että rahalähetykset nostetaan nyt kehityskeskustelun ytimeen, ODI toteaa.ODI: Remittances: the huge cost to Africa in money transfer fees
ODI: Afrikan rahalähetyksistä huima osuus valuu välityskuluihin
Siirtolaisten kotiin lähettämän rahan kovista välityskuluista koituu Saharan eteläpuoliselle Afrikalle vuodessa noin kahden miljardin dollarin ”supervero”, arvioi ajatushautomo ODI. Summa riittäisi 14 miljoonan lapsen peruskoulutukseen.
Teksti: Sanna Jäppinen