Glasgow’n ilmastokokoukselta odotettiin paljon, ennen kaikkea konkreettisia keinoja rajata ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen. Kokouksessa oli tarkoitus myös taistella ilmastonmuutoksen aiheuttamaa eriarvoistumista vastaan ja tukea köyhien maiden oikeutta kehitykseen.
Kokouksen aikana kuultiin vahvoja esityksiä ja aloitteita, mutta ne eivät päätyneet riittäviksi toimenpiteiksi ilmastokriisin todelliseksi torjumiseksi. Konkreettisia askelia otettiin oikeaan suuntaan, mutta vahvoja ratkaisuja esimerkiksi fossiilisen energian tukien leikkaamisesta ei lopulta nähty.
Ilmastonmuutoksen aiheuttaman eriarvoisuuden torjuminen ei onnistu ilman riittävää rahallista tukea. Kokouksen loppupäätelmissä suositellaan kehittyvien maiden sopeutumiseen tarkoitetun rahoituksen tuplaamista. Esimerkiksi Yhdysvallat ja Japani tekivät tällaiset lupaukset jo kokouksen aikana.
Toinen kehitysmaille tärkeä aihe, tuki menetysten ja vahinkojen korvaamiseksi, jäi kuitenkin vain lupaukseksi teknisestä tuesta. Selkeät rahoitustavoitteet jäivät saavuttamatta.
“Rikkaat valtiot eivät olleet halukkaita sitoutumaan ‘saastuttaja maksaa’ -periaatteeseen. Köyhät valtiot jätettiin edelleen selviämään ilman tukea ilmastonmuutoksen aiheuttamien vahinkojen ja menetysten korvaamiseksi”, arvioi Suomen Lähetysseuran vaikuttamistyön asiantuntija Niko Humalisto.
Ilmastorahoituksen jääminen 100 miljardin dollarin tavoitteesta kirjattiin päätöslausemiin selvänä epäonnistumisena. Myönteisenä kehityssuuntana voidaan pitää sitä, että vuoden 2025 jälkeistä ilmastorahoitustavoitetta sitouduttiin rakentamaan tiedeperustaisesti ja osallistavan demokratian periaatteita kunnioittaen, toisin kuin aiempaa 100 miljardin tavoitetta.
Jatkossa ilmastorahoitukselle tarvitaan selkeä, yhteinen määritelmä. Nykytilanteessa suurin osa rahoituksesta on markkinahintaista lainaa, joka kohdistuu keskitulotason maihin, ei kaikkein köyhimpiin valtioihin.
“Viikon aikana rahoitusteksteihin oli ilmestynyt ilmastorahoituksen määritelmä, mutta se poistettiin loppumetreillä. Määritelmä on tärkeä, sillä se auttaisi kehittämään yhtenäisiä mittareita. Ilmastorahoitusta maksetaan kehitysyhteistyövaroista, jolloin riskinä on, että se vähentää köyhyyden poistamiseen tarkoitettuja varoja”, Fingon ilmastotyön asiantuntija Emilia Runeberg kommentoi.
Lisätiedot:
Emilia Runeberg
Ilmastotyön asiantuntija, Fingo
+358 50 317 6686, emilia.runeberg@fingo.fi
Niko Humalisto
Johtava vaikuttamistyön asiantuntija, Suomen Lähetysseura
+358 40 7574 036, niko.humalisto@suomenlahetysseura.fi