Kun demokratia horjuu, huomiomme kiinnittyy usein päättäjiin, oikeusistuimiin ja kansainväliseen järjestelmään. Demokratia nojaa kuitenkin myös aktiivisiin kansalaisiin ja kansalaisjärjestöihin, jotka valvovat vallankäyttäjien toimintaa.
Tärkeän roolinsa vuoksi kansalaisyhteiskunnan toimintaa pyritään rajoittamaan eri puolilla maailmaa. Demokratian ja ihmisoikeuksien puolustaminen saatetaan leimata poliittiseksi tai yhteiskuntaa jakavaksi toiminnaksi. Tavoitteena on lisätä vastakkainasettelua, murentaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vähentää ihmisten osallistumista yhteisiin asioihin.
Myös Suomessa kansalaisjärjestöjen merkitystä, legitimiteettiä ja rahoitusta on viime vuosina kyseenalaistettu.
Kun kansalaisyhteiskunnan tila kapenee, myös demokratia heikkenee. Ilman vahvaa kansalaisyhteiskuntaa päätöksenteko jää helpommin vaille julkista valvontaa ja haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten mahdollisuudet tulla kuulluiksi heikkenevät entisestään.
Kansalaisyhteiskunnan rooli kriiseissä on keskeinen
Ukrainan tilanne havainnollistaa kansalaisyhteiskunnan keskeistä merkitystä kriisien aikana. Kansalaisjärjestöt ovat usein ensimmäisiä toimijoita, jotka tavoittavat haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, tunnistavat kiireelliset tarpeet sekä yhdistävät ihmiset ja julkiset palvelut. Ne eivät korvaa valtiota, vaan auttavat varmistamaan, että julkinen hallinto toimii vastuullisesti ja vastaa ihmisten tarpeisiin myös kriisin keskellä.
Samalla Ukrainan eteneminen kohti Euroopan unionin jäsenyyttä avaa mahdollisuuksia vahvistaa vähemmistöjen oikeuksia, syrjinnän vastaisia rakenteita ja julkisen vallan tilivelvollisuutta. Nämä mahdollisuudet eivät kuitenkaan toteudu itsestään. Tarvitaan toimijoita, jotka tunnistavat ongelmia ja ihmisoikeusrikkomuksia, keräävät niistä näyttöä, tukevat niistä kärsiviä yhteisöjä ja toimittavat tietoa päätöksenteon tueksi.
Parhaimmillaan kansalaisyhteiskunta toimii juuri näin: tekee näkymättömät ongelmat näkyviksi ja työskentelee niiden ihmisten kanssa, joiden kokemukset jäisivät muuten virallisen tiedon ulkopuolelle. Kansalaisyhteiskunta tuo oikeusvaltioperiaatteen ihmisten arjen tasolle. Oikeudet eivät voi toteutua käytännössä, jos ihmiset eivät tiedä niistä tai pelkäävät ilmoittaa kokemistaan loukkauksista.
Siksi demokratian ja ihmisoikeuksien vastaiset liikkeet pyrkivät vaikuttamaan juuri kansalaisyhteiskuntaan. Kun ihmisoikeustyö leimataan epäilyttäväksi tai yhteiskuntaa jakavaksi, kavennetaan ihmisten mahdollisuuksia järjestäytyä ja vaatia muutosta.
Tukea kansalaisyhteiskunnalle tulee vahvistaa
Suomi ei ole näiden kehityskulkujen ulkopuolella. Vahva demokratia tarvitsee järjestöjä, liikkeitä ja yhteisöjä, jotka tunnistavat ongelmia, tuovat syrjään jätettyjen näkökulmia yhteiskunnalliseen keskusteluun ja luovat mahdollisuuksia osallistumiselle. Jos kansalaisyhteiskunta nähdään pelkkänä kulueränä, demokratia menettää osan kyvystään havaita ongelmia ajoissa ja uudistua muuttuvassa maailmassa.
Onneksi myös myönteistä kehitystä on nähtävissä. Haasteista huolimatta hmiset järjestäytyvät, aktivistit dokumentoivat väärinkäytöksiä ja vähemmistöjen omat järjestöt puolustavat yhdenvertaisuutta ja osallisuutta ympäri maailmaa.
Kansalaisyhteiskunnan ja julkisten toimijoiden yhteistyö auttaa pitämään demokraattiset järjestelmät toimintakykyisinä myös silloin, kun ne ovat koetuksella.
Siksi Suomen tulisi vahvistaa tukeaan kansalaisyhteiskunnalle niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Kansalaisyhteiskunnan tukeminen ei ole hyväntekeväisyyttä eikä ylellisyyttä, johon on varaa vain hyvinä aikoina. Aktiivinen, riippumaton ja riittävästi resursoitu kansalaisyhteiskunta on olennainen osa elinvoimaista demokratiaa.
Muista tämä, Suomi
CIVICUS-järjestön vuoden 2026 State of Civil Society – raportti muistuttaa osuvasti: ”Vastarinta alkaa siitä hetkestä, kun ihmiset päättävät toivoa.”
Muutos alkaa usein siitä, että ihmiset eivät suostu vaikenemaan. He järjestäytyvät, toimivat yhdessä ja puolustavat ihmisarvoa sekä mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan.
Suomen tulee seistä demokratiaa, yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia puolustavien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden rinnalla. Se tarkoittaa kansalaisyhteiskunnan tilan suojelemista, pitkäjänteisen rahoituksen turvaamista, vähemmistöjen omien järjestöjen kuulemista sekä ihmisoikeuspuolustajien tukemista kaikkialla siellä, missä demokraattinen osallistuminen on uhattuna.
