Mosambikilainen Cantol Alexandre Pondja tekee työtä sen eteen, että vammaiset ihmiset nähdään kriiseissä ja ilmastonmuutokseen varautumisessa ratkaisujen rakentajina. Hän toimii Abilis-säätiön Mosambikin maakoordinaattorina sekä AJODEMO-järjestön puheenjohtajana.
”Tuemme vammaisten ihmisten johtamia järjestöjä, jotta ne voivat itse vaikuttaa päätöksentekijöihin ja varmistaa, että vammaisuus huomioidaan yhteiskunnan suunnittelussa. Kansalaisaktivismi on välttämätöntä, jotta syrjivät käytännöt muuttuvat osallisuudeksi.”
Mosambik kuuluu ilmastonmuutoksen vaikutuksille alttiisiin maihin. Tulvat, rankkasateet ja trooppiset myrskyt koettelevat erityisesti maan keski- ja eteläosia. Kriisit koskettavat kaikkia, mutta niiden vaikutukset eivät jakaudu tasaisesti.
”Tulvat vaikuttavat vammaisiin ihmisiin suhteettoman voimakkaasti. He ovat jopa neljä kertaa todennäköisemmin hengenvaarassa luonnonkatastrofien aikana kuin muu väestö.”
Vaikka viranomaiset jakavat ennakkovaroituksia esimerkiksi tiedotusvälineiden ja megafonien avulla, tieto ei aina tavoita kaikkia. Cantolin mukaan erityisesti kuurot, sokeat ja eri tavoin vammaiset ihmiset tarvitsevat saavutettavampaa viestintää sekä riittävästi aikaa evakuoitua turvallisiin paikkoihin.
Hän muistaa tilanteita, joissa katastrofien aikana vammaisia ihmisiä katosi yhteisöistä eikä viranomaisilla ollut tietoa heidän tilanteestaan.
”Kadut olivat veden peitossa ja täynnä esteitä. Pyörätuolia tai kainalosauvoja käyttävät ihmiset eivät pystyneet liikkumaan. Monia vammaisia ihmisiä ei löydetty majoituskeskuksista lainkaan.”
Viime vuosina tilanteessa on kuitenkin tapahtunut edistystä. Sykloni Idain jälkeen Mosambikissa perustettiin inklusiivisia kriisinhallinnan yhteistyöryhmiä, ja vammaisjärjestöt ovat osallistuneet kansallisen katastrofisuunnitelman valmisteluun. Myös vuonna 2024 hyväksytty vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva laki vahvistaa oikeuden saada apua, suojelua ja pelastuspalveluita kriisitilanteissa.
Cantol pitää tärkeänä sitä, että vammaiset ihmiset ovat itse mukana suunnittelemassa ratkaisuja.
”Onnistuneissa katastrofiharjoituksissa pelastushenkilöstöä koulutettiin tunnistamaan erilaisia liikkumiseen ja viestintään liittyviä tarpeita. Se osoittaa, että osallistavat ratkaisut ovat mahdollisia.”
Abilis-säätiön tukemissa hankkeissa vammaiset ihmiset ovat myös päässeet kertomaan omista kokemuksistaan ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Yksi hankkeista tuottaa radio-ohjelmia, joissa käsitellään tulvien ja rankkasateiden vaikutuksia vammaisten ihmisten arkeen sekä keinoja parantaa varautumista.
Cantolin mukaan kaikkein tärkeintä on kuitenkin vammaisten ihmisten oma toiminta.
”Vammaisten ihmisten osallistuminen pelastaa henkiä, vähentää riippuvuutta muista ja auttaa varmistamaan, että todelliset tarpeet tunnistetaan. Kukaan ei tunne rajoitteitamme ja mahdollisuuksiamme paremmin kuin me itse.”
Abiliksen Mosambikin toimiston viesti kansainvälisille toimijoille on selkeä: vammaisten ihmisten omia järjestöjä on tuettava suoraan ja pitkäjänteisesti.
Kun ilmastonmuutoksen aiheuttamat ääri-ilmiöt lisääntyvät, myös tarve kansalaisaktivismille kasvaa. Cantolin mukaan kestävimmät ratkaisut syntyvät silloin, kun kaikkein eniten vaikutuksista kärsivät ihmiset pääsevät mukaan päätöksentekoon.
”Me emme halua olla vain avun vastaanottajia. Haluamme olla mukana rakentamassa ratkaisuja.”
