Britanniassa kehitysjärjestöjen on jo pakko käyttää raportoinnissaan IATI-standardia, ja Helsingissä 17.–22. syyskuuta pidettävällä OK-festivaalilla kuullaan alustuksia siitä, miten, millä hinnalla ja aikataululla muiden muassa Transparency International ja Bond ovat asian onnistuneet hoitamaan.
Kepan, Kehyksen, Plan Suomen, ulkoministeriön ja Open Aid -hankkeen työpajassa 20. syyskuuta pohditaan, mitkä mahdollisuudet suomalaisjärjestöillä olisi hypätä tähän kasvavan avoimuuden kelkkaan. Miten Maailmanpankin, EU:n ja valtioiden käyttöön suunniteltu järjestelmä taipuu pieniin ja ketteriin järjestöhankkeisiin? Millaisia työkaluja tiedon läpinäkyvyydessä voi käyttää hyväkseen?
Pakkopullaa läpinäkyvyyden ei pitäisi olla, vaan parhaassa tapauksessa avoin raportointi voi tehostaa työtä ja tulosten seurantaa. Ehkä jonain päivänä apuhankkeiden hyödynsaajat kylissä ja kaupungeissa voivat kännyköistään tarkastaa millaisia hankkeita heidän alueillaan tehdään — ja raportoida rahoittajille, jos ei tehdä.
Tässä muistutukseksi jo kertaalleen viime vuonna linkittämämme video siitä, miksi siitä avoimuudesta niin paljon puhutaan.
Fingo peräänkuuluttaa: ”Tässä historian taitekohdassa Suomen kannattaa katsoa neljää vuotta pidemmälle”
Valtiovarainministeriön julkaisemat säästöehdotukset pitävät sisällään merkittäviä leikkauksia varsinaiseen kehitysyhteistyöhön tai jopa sen lakkauttamisen. Vaikka kehitysyhteistyön ensisijaisena päämääränä on köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen, se on myös Suomen taloudellisten etujen mukaista.
