IPS — Presidentti Hosni Mubarak menetti valtansa Egyptissä yli vuosi sitten, mutta hänen valtava omaisuutensa on yhä pääosin kateissa.
Mubarakin perheen laittomasti hankkima varallisuus liikkuu eri arvioissa 2—70 miljardissa dollarissa (dollari on 0,77 euroa). Varojen oletetaan olevan pääasiassa veroparatiiseissa sekä sijoitettuna kiinteistöihin Egyptissä ja maailman suurkaupungeissa.
Viranomaiset vitkuttelevat asian tutkimista ja auttavat siten Mubarakin avustajia kätkemään rahoja, sanoo Amir Marghany, yksi asiaa selvittävän egyptiläisen lakimiesryhmän jäsenistä.
Egyptin yleinen syyttäjä määräsi Mubarakin lähipiireineen matkustuskieltoon ja jäädytti heidän kotimaisen omaisuutensa alkuvuodesta 2011. Maan lähetystöt velvoitettiin jäljittämään omaisuutta ulkomailla.
Mutkikas selvitystyö
Euroopan rahalaitoksilla on 19 egyptiläisen nimen lista, ja Kanadan listalla on jopa 140 nimeä. Juridiikka kuitenkin estää omaisuuteen kajoamisen monin paikoin. Esimerkiksi Yhdysvaltain viranomaiset sanovat, ettei Egyptistä ole saatu vaadittavia asiakirjoja.
Erään arvion mukaan Mubarakin avustaja — tai jopa tämä itse — voisi nosta rahaa mistä tahansa amerikkalaispankista.
Ulkomaat odottavat varmistusta omaisuuden laittomasta alkuperästä, ja Caymansaarien kaltaiset veroparatiisit varjelevat mainettaan rahojen turvasatamana.
Sveitsi on Egyptin viranomaisten mukaan jäädyttänyt 450 miljoonaa dollaria Mubarakin perheen varoja, mutta sielläkin odotetaan vahvistusta rahojen laittomuudesta, jonka Mubarakit kiistävät.
Britanniassa Egypti on nostanut oikeusjutun salailevia pankkeja vastaan, mutta tarkkailijoiden mukaan kyse on kotimaisen yleisön lepyttelystä.
Kutsu COP31-briiffitilaisuuteen: Maailma ylittää puolentoista asteen kriittisen lämpenemisrajan – mitä tämä tarkoittaa?
Turkin Antalyassa järjestetään 9–20. marraskuuta YK:n ilmastosopimuksen 31. osapuolikokous. Ilmastoneuvotteluja leimaavat tänä vuonna globaali energiakriisi, kiristyvät konfliktit, vaikeasti ennustettava teknologiakehitys ja eskaloituvat ilmastotuhot. Pariisin sopimuksen pääasiallinen tavoite pitää maailman keskilämpötilan nousu alle tieteen kriittisenä pitämän 1,5 asteen ollaan nyt varmuudella ylittämässä. Miksi ilmastopolitiikka näyttää häviävän politiikan keskiöstä juuri “kriittisen vuosikymmenen” viimeisinä vuosina, ja mitä tavoitteen ylitys tarkoittaa käytännössä?