Hyppää sisältöön

Ilmastoneuvottelujen uskottavuus koetuksella – EU:n otettava kehittyvien maiden sopeutumistarpeet tosissaan

Kuva: iStock / 1shot Production

Turkin COP31-kokouksessa osapuolten välinen tunnelma on kiristynyt. Kehittyville maille luvatusta rahoituksesta kiistellään: kenen vastuulla on tukea maita sopeutumaan ilmastonmuutoksen seurauksiin, kuten viljelykelpoisen maan tuhoutumiseen, makean veden varantojen hupenemiseen ja tuhoisiin tulviin.

Turkin Antalyassa sopeutumisrahoitus kehittyville maille on muodostunut keskeiseksi kipupisteeksi. Maailman keskilämpötilan tiedetään nyt ylittävän puolentoista asteen kriittisen lämpenemisrajan, mikä tarkoittaa siirtymistä suurten ympäristönmuutosten, luonnontuhojen ja epävarmuuksien aikakauteen. Massiivisilta sopeutumistoimilta ei voida enää välttyä. 

YK:n alaisten ilmastosopimusten mukaan teollisuusmaat ovat velvoitettuja tukemaan köyhien kehittyvien maiden sopeutumistoimia. Viime vuosien ilmastokokouksissa maat sopivat, että rikkaat teollisuusmaat kolminkertaistavat tukensa kehittyvien maiden sopeutumistoimiin vuoteen 2035 mennessä.

“Suurelle osalle maailman valtioita sopeutuminen on ensisijainen ja akuutein ilmastopolitiikan kysymys. EU:n on hyväksyttävä tämä todellisuus ja osallistuttava neuvotteluihin, joissa sopeutumisrahoituksen kolminkertaistamisen keinoja, aikatauluja ja vastuita konkretisoidaan”, sanoo Suomen Lähetysseuran ilmastopolitiikan asiantuntija Niko Humalisto.

Nyt väännön kohteena oleva sopeutumisrahoituksen kolminkertaistaminen tarkoittaisi noin 120 miljardia dollaria vuodessa, mikä kuitenkin kattaisi vasta noin 30% sopeutumistarpeista. Rahoitustavoitteesta ollaan kuitenkin hälyttävän kaukana: YK:n sopeutumisrahasto on saamassa noin 64% vähemmän rahaa vuonna 2026 kuin edellisinä vuosina, mikä on valtava tiputus.

“Ei yllättäisi, jos tämä kehittyvien maiden keskuudessa tulkitaan juuri sovittujen lupausten pettämisenä. Elleivät teollisuusmaat, mukaan lukien EU, sitoudu ratkaisujen löytämiseen, ne myös vaarantavat kansainvälisen yhteistyön luotettavuutta ja uskottavuutta”, sanoo Fingon kansainvälisen ilmastopolitiikan asiantuntija Emilia Runeberg.

Ilmastotieteilijät ovat kauan varoittaneet, että sopeutuminen ja illmastotuhot tulevat moninkertaisesti kalliimmaksi kuin ilmastonmuutokseen hillintä. Erityisen haasteellista sopeutuminen on kehittyvissä ja hauraissa maissa, joissa valtioilla ei ole siihen tarvittavaa resursseja. YK:n ympäristöohjelma arvioi, että sopeutumisen hinta kehittyvissä maissa (poislukien Kiina) tulee olemaan 310–365 miljardia dollaria vuodessa vuoteen 2035 mennessä. Hintalappu kasvaa joka vuosi, jos tarvittavia toimia lykätään.

Lisätiedot:

Kansainvälisen ilmastopolitiikan asiantuntija Emilia Runeberg, Suomalaiset kehitysjärjestöt Fingo, p. +358 50 317 6686, emilia.runeberg@fingo.fi

Ilmastoasiantuntija Niko Humalisto, Suomen Lähetysseura, p. +358 40 757 4036, niko.humalisto@felm.org

Lue lisää

Katso kaikki ajankohtaiset