Siirtolaisten rahalähetyksistä on tullut Kenian suurin ulkomaisen valuutan lähde – jopa ohi talouden avainsektoreiden, kuten turismin ja teen sekä kukkien viennin.
Näin kertoo Maailmanpankin ja Kenian keskuspankin tuore tutkimus, jonka mukaan ulkomailla asuvat kenialaiset lähettivät viimeksi kuluneen vuoden aikana kotiinsa noin 1,9 miljardia dollaria. Summa ylittää selvästi maan saaman kehitysavun, jota Kenia vastaanotti vuonna 2008 1,36 miljardia dollaria.
Turismi toi maan kassaan samana aikana noin 1,2 miljardia dollaria, kukkabisnes 887 miljoonaa ja tee 875 miljoonaa dollaria, kirjoittaa tutkimuksesta uutisoinut kenialainen talouslehti Business Daily.
Tutkimuksen mukaan Kenian rahalähetykset ovat jopa kolme kertaa niin suuret kuin aiemmin on arvioitu. Tutkimukseen laskettiin mukaan myös rahat, jotka on lähetetty Keniaan epävirallisia kanavia pitkin.
Rahalähetyksissä on kuitenkin yksi iso mutta: ne eivät juuri edistä Kenian taloudellista kehitystä.
Keskiluokka kuluttaa
Ulkomailta lähetetyistä rahoista vain noin 4 prosenttia pannaan säästöön, ja alle kymmenys sijoitetaan tontteihin tai kiinteistöihin, kirjoittaa kenialainen Standard-päivälehti.
Noin kolmannes käytetään pienliiketoimintaan, ja ainakin viidennes kulutetaan päivittäisiin menoihin, kuten ruokaan, asumiseen ja lääkkeisiin.
Kulutukseenkaan suunnatut rahat eivät silti auta Kenian köyhimpiä: suurimman osan rahalähetyksistä näet vastaanottaa Kenian keskiluokka.
”Tämä on ainutlaatuista, sillä keskiluokka ei tarvitse rahoja tullakseen toimeen. Muualla maailmassa rahalähetyksiä vastaanottavat ennen kaikkea köyhät”, sanoo Maailmanpankin neuvonantaja Sergio Bendixen Business Daily -sanomalehdessä.
Suomesta Keniaan rahaa lähettää esimerkiksi Anthony Kamau. Helsinkiläinen työssä käyvä opiskelija arvioi lähettävänsä perheelleen vuodessa noin 400 euroa, muutamia kymmeniä euroja kuukaudessa.
Kamaun perhe on keskiluokkainen, jokaisella on vähintään toisen asteen koulutus ja koulutusta vastaava työ. Silti perheenjäsenet käyttävät rahat enimmäkseen päivittäisiin menoihin, kuten ruokaan, terveydenhoitoon ja vuokriin.
Säästöön rahoista ei paljoa liikene.
”Äiti säästää joskus muutamia shillinkejä pahan päivän varalle, mutta silloinkin rahoja pidetään kotona eikä panna poikimaan esimerkiksi säästötilille”, Kamau kertoo.
Korvamerkittyä rahaa investointeihin?
Maailmanpankki painottaakin tutkimuksessaan, että Kenian ja muiden kehitysmaiden tulee helpottaa rahalähetysten ohjaamista sinne, missä raha tukee kehitystä parhaiten.
Esimerkiksi sijoittaminen helpottuisi, jos rahalähetysten kustannuksia laskettaisiin ja jos rahoituspalveluiden, kuten lainojen ja säästötilien, saatavuutta parannettaisiin, Maailmanpankki ohjeistaa.
Kenian hallitus on ottanut neuvosta vaarin. Hallitus hahmottelee paraikaa säädöksiä, jotka helpottaisivat rahan lähettämistä silloin, kun raha on korvamerkitty investoitavaksi, kirjoittaa Business Daily.
Anthony Kamau pitää Kenian hallituksen aloitetta hyvänä. Hän lähettää rahaa yleensä Forexin kautta ja toteaa, että varsinkin länsimaisittain pienten summien lähettäminen tuntuu suhteettoman kalliilta. Muutamasta kymmenestä eurosta saa maksaa välityspalkkiota vähintään 12 euroa.
”Lähettäisin enemmän rahaa, jos voisin olla varma, että perheeni sijoittaa rahat johonkin tuottavaan.”
World Bank: World Bank Urges African Governments, Financial Institutions to Leverage Development Impact of Remittances
Business Daily: Remittances topple tourism to become Kenya’s top forex earner
Koko Afrikka saanee yli 21 miljardia dollaria
Maailmanpankin tutkimuksen mukaan suurin osa Keniaan suuntautuvista rahalähetyksistä on lähtöisin Yhdysvalloista, Britanniasta ja Arabiemiraateista sekä Ugandasta ja Tansaniasta.
Kenialaisia asuu ulkomailla noin 2 miljoonaa. Rahalähetysten saajia on Keniassa noin 2,6 miljoonaa eli 14 prosenttia aikuisväestöstä.
Koko Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan lähetetään Maailmanpankin mukaan tänä vuonna yli 21 miljardia dollaria, mikä on lähes 2 prosenttia enemmän kuin 2009.
Afrikkaan suuntautuvat rahalähetykset jäävät kuitenkin jälkeen muiden alueiden lähetyksistä: esimerkiksi Meksikoon lähetetään Maailmanpankin mukaan vuodessa yhtä paljon rahaa kuin koko Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan.
Maailmanpankin tutkimus perustuu 2 423 kenialaisen haastatteluihin, ja tutkimuksen virhemarginaali on 2 prosenttiyksikköä.