“Somaliassa vuosia jatkunut sisällissota ja muut konfliktit ovat traumatisoineet valtavasti ihmisiä. WHO:n mukaan noin kolmannes maan asukkaista kärsii jonkinlaisista mielenterveysongelmista. Silti mielenterveystyö on täällä aivan alkutekijöissään. Jopa tarvittava sanasto puuttuu. Ihminen on joko hullu tai terve, mitään muita vaihtoehtoja ei ole”, kertoo psykoterapeutti ja aktivisti Rowda Olad.
Mielenterveysongelmista kärsiviä vieroksutaan Somaliassa jopa heidän omissa perheissään. Myös terapia hoitomuotona on täysin uusi ajatus. Rowdan perustaman Maandeeq Mental Health and Peace Institute -järjestön on täytynyt aloittaa mielenterveystyön edistäminen asenteisiin vaikuttamisesta, sanaston luomisesta ja perustiedon tarjoamisesta.
“Järjestömme tavoitteena on kehittää mielenterveystyötä Somaliassa ja linkittää se osaksi eri alojen toimintaa. Alkuvaiheessa monien viranomaisten oli vaikea käsittää, miksi esimerkiksi sotilaiden mielenterveydestä on syytä pitää huolta. Useimmat ihmiset ajattelivat, että mielenterveystyö kuuluu ainoastaan psykiatrisiin sairaaloihin”, Rowda kertoo.
Rowda kiinnostui kansalaisvaikuttamisesta lukioaikoina tekemänsä vapaaehtoistyön kautta. Somalian sisällissodan alkaessa 7-vuotias Rowda oli paennut setänsä perheen kanssa Yhdysvaltoihin. Lukion jälkeen Rowda ei ollut varma, mitä haluaisi opiskella, joten hän omisti aikansa vapaaehtoistyölle. Rowda perusti naisten verkoston, joka auttoi somaliyhteisöön kuuluvia, etenkin juuri maahan tulleita. Verkosto kannusti Somaliasta kotoisin olevia äänestämään ja vaikuttamaan yhteisöihinsä.
”Nuorten naisten ryhmää vetäessäni kiinnostuin psykologiasta ja päätin opiskella psykoterapeutiksi. Kun Somalian tilanne alkoi rauhoittua vuonna 2016, palasin Mogadishuun”, Rowda kertoo.
Somaliaa vuosikymmeniä piinanneet väkivaltaisuudet eivät kuitenkaan loppuneet, vaan taistelut ääri-islamistista Al-Shabaabia vastaan jatkuvat edelleen. Rowdan mielestä rauhaa ja sovintoa ei voida saavuttaa, jos rauhanprosesseihin ei oteta mielenterveystyötä kiinteästi mukaan. Myös sovinnontyötä itse tekevät tarvitsevat psykologista tukea.
”Olemme luoneet yhteistyöverkoston muiden Afrikan sarven alueen rauhantoimijoiden kanssa. Yhdessä olemme tehneet ohjeistusta alueen hallinnoille ja rauhantyötä tekeville siitä, miten mielenterveystyö ja psykososiaalinen tuki tulee ottaa mukaan sovintoprosesseihin. Keskusteluyhteys on luotu ja näkemyksemme otetaan jo huomioon paremmin kuin silloin, kun aloitimme, mutta paljon on vielä tehtävää”, Rowda toteaa.
Rauhan saavuttaminen vaatii myös paljon poliittisia muutoksia. Rowdan mukaan klaaneihin pohjautuva ehdokasasettelu kärjistää poliittista ilmapiiriä. Myös naisten on edelleen vaikea saada ääntään kuuluviin politiikassa.
”Jos päätöksiä tekemässä olisi enemmän naisia, maassamme ei olisi niin paljon konflikteja”, sanoo Rowda.
”Monet somalialaiset ovat lannistuneet vuosikymmeniä kestäneiden konfliktien aikana, eikä heillä ole energiaa pyrkiä vaikuttamaan maansa asioihin. Aktivistien määrä on kuitenkin kasvussa. Meidän tulee uskoa muutoksen mahdollisuuteen ja tehdä töitä sen eteen”, Rowda toteaa.