Kun Mustafe Sheikh valmistui yliopistosta vuonna 2015, ei töitä tahtonut löytyä millään. Hän joutui kokemaan omakohtaisesti, millaisia ongelmia monet etiopialaiset nuoret kohtaavat: työttömyyttä, nepotismia, sananvapauden rajoituksia sekä uraohjauksen ja muun tuen puutetta.
Yli neljännes 15–29-vuotiaista etiopialaista on työttöminä, ja vielä suurempi osa tekee vähemmän töitä kuin haluaisi. Näköalattomuuden vuoksi monet lähtevät etsimään parempaa elämää muualta.
Töitä etsiessään Mustafe alkoi kirjoittaa nuorten kohtaamista ongelmista. Hän liittyi samanmielisten nuorten porukkaan, joka halusi tuoda nuorten ääntä esiin yhteisöissään kaunokirjallisuuden kautta. Syntyi Curis, nuorten oma järjestö, jonka tavoitteena oli voimaannuttaa nuoria ja saada myönteisiä muutoksia aikaan ympäröivässä yhteisössä.
”Vaikka emme aluksi tehneet mitään kaunokirjallisten teosten kirjoittamista ja julkaisemista kummempaa, jouduimme melkein lopettamaan järjestömme toiminnan, sillä hallinto sulki toimistomme ja pidätti muutamia aktiiveja. He epäilivät meidän kirjoittavan hallinnon vastaisia tekstejä. Päätimme kuitenkin jatkaa, mutta varovasti ja huomiota herättämättä”, kertoo Mustafe.
Vuonna 2018 maan hallinto vaihtui, ja järjestön työ helpottui. Toiminta laajeni uusiin teemoihin ja uusille alueille. Yhteisöpohjainen toiminta kehittyi vakiintuneemmaksi järjestötyöksi, jota silti tehdään edelleenkin paljolti vapaaehtoisvoimin.
”Aluksi järjestimme paljon lukutaitokoulutuksia. Tuohon aikaan lähes puolet yli 15-vuotiaista etiopialaisista oli lukutaidottomia. Tarjoamme myös neuvontaa ja erilaisia koulutuksia nuorille työnhaun tueksi sekä pyrimme edistämään nuorten oikeuksia viranomaisiin ja hallintoon vaikuttamalla”, Mustafe listaa.
Curis on onnistunut muuttamaan monien nuorten ajattelutapaa. He ovat aloitteellisempia ja kokoontuvat yhteen saadakseen aikaan muutosta. Myös vaikuttamistyö on tuottanut hedelmää ja aluehallinto ottaa nykyisin entistä paremmin huomioon nuorten asiat, vaikka työsarkaa on edelleen.
Vaikka kansalaistoiminnan mahdollisuudet ovat parantuneet järjestön alkuajoista, saatetaan aktivisteja silti vieläkin pidättää tai uhkailla, eivätkä toimittajat voi tehdä työtään vapaasti.
”Curis, jonka nimi on hiljattain muuttunut CYDO:ksi, tekee yhteiskunnallista työtä, mutta olen omissa nimissäni kirjoittanut myös poliittisia tekstejä. Pari vuotta sitten jouduin keskustelemaan kirjoituksistani viranomaisten kanssa. Koska en kuitenkaan tavoittele itselleni poliittista asemaa tai kritisoi suoraan tiettyjä johtavassa asemassa olevia henkilöitä, sain jatkaa kirjoittamista”, kertoo Mustafe.
Vaikka Mustafella on nyt perhe ja oma yritys ja siten vähemmän aikaa vapaaehtoistyöhön, aikoo hän edelleen pyrkiä vaikuttamaan yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja tehdä mahdollisuuksiensa mukaan vapaaehtoistyötä nuorten tukemiseksi.
”Kansalaisvaikuttaminen on tärkeää, koska se saa aikaan muutosta. Aktivistit nostavat esille yhteiskunnan epäkohtia ja ehdottavat niihin ratkaisuja. Järjestöjen työn myötä tavallisten ihmisten oikeudet toteutuvat entistä paremmin”, Mustafe jatkaa. ”Modernissa valtiossa tarvitaan poliittista aktivismia. Ilman sitä palaamme entiseen, yksinvaltiaiden aikaan.”