Jos tuntuu siltä, että rikas Kiina tekee hämäräperäisiä diilejä Afrikan korruptoituneiden johtajien kanssa, eikä kukaan voi sille mitään, niin kannattaa lukea New York Timesin hieno juttu siitä, kuinka Länsi-Afrikan maat ovat alkaneet panna hanttiin Aasian jättiläiselle.Vain vähän aikaa sitten tällainen olisi kuulostanut epätodennäköiseltä, mutta nykyään ei ole tavatonta kuulla ainakin suuria puheita siitä, kuinka omia luonnonvaroja halutaan hyödyntää jopa purkamalla olemassa olevia sopimuksia. Se on ymmärrettävää, sillä Nigerin tapaus ei ole ainoa laatuaan: siellä kassakaappisopimuksen kiinalaisten kanssa teki entinen autoritaarinen johtaja Mamadou Tandja. Nykyjohto ei ole sitä mieltä, että se diili olisi koitunut nigeriläisten hyväksi.Kiinan resurssitarve on mittava, ja se onkin New York Timesin artikkelin mukaan suostunut neuvottelemaan sopimuksia uudelleen.
Fingo peräänkuuluttaa: ”Tässä historian taitekohdassa Suomen kannattaa katsoa neljää vuotta pidemmälle”
Valtiovarainministeriön julkaisemat säästöehdotukset pitävät sisällään merkittäviä leikkauksia varsinaiseen kehitysyhteistyöhön tai jopa sen lakkauttamisen. Vaikka kehitysyhteistyön ensisijaisena päämääränä on köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen, se on myös Suomen taloudellisten etujen mukaista.
