Maailmanpankin pääjohtaja Robert Zoellick päättää kautensa heinäkuussa, ja seuraaja-arvailut ovat kovassa käynnissä. Kirjoittamattoman sopimuksen mukaisesti hänen seuraajansakin on yhdysvaltalainen, ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n johtaja aina eurooppalainen. Näin ainakin, jos monet nousevat taloudet ja köyhät maat eivät saa tahtoaan lävitse ja johtajien valintaa viedään piirun verran globaalisti demokraattiseksi.
Taloustieteilijä Jeffrey Sachs, kehitysyhteistyön vankkumaton puolestapuhuja, vuosituhatkylien kehittelijä ja YK:n pääsihteerin neuvonantaja tyrskäytti twitter-päivitysten perusteella aamukahvit monen kehitysajattelijan pöydälle blogikirjoituksellaan 24. helmikuuta.
Sachs pahoittelee, ettei pankin johtaja ole ollut taloustieteilijä eikä kehityskysymysten tuntija. Maailmanpankin uuden pääjohtajalla tulisi hänestä olla ammattimaista kokemusta kehityskysymyksistä, ja hänen pitäisi tulla Wall Streetin ja Yhdysvaltain politiikan ulkopuolelta.
”Pankki tarvitsee ansioituneen ammattilaisen, joka on valmis tarttumaan kestävän kehityksen suuriin haasteisiin ensimmäisestä päivästä lähtien”, Sachs kirjoittaa.
Sachs myös esittelee omia hyviä puoliaan ja pankin taannoisia virheitä blogissaan siinä määrin, että on pakko kysyä monen kehitystweettaajan tavoin: onko tässä henkilökohtaisen kampanjan avaus?
Kutsu COP31-briiffitilaisuuteen: Maailma ylittää puolentoista asteen kriittisen lämpenemisrajan – mitä tämä tarkoittaa?
Turkin Antalyassa järjestetään 9–20. marraskuuta YK:n ilmastosopimuksen 31. osapuolikokous. Ilmastoneuvotteluja leimaavat tänä vuonna globaali energiakriisi, kiristyvät konfliktit, vaikeasti ennustettava teknologiakehitys ja eskaloituvat ilmastotuhot. Pariisin sopimuksen pääasiallinen tavoite pitää maailman keskilämpötilan nousu alle tieteen kriittisenä pitämän 1,5 asteen ollaan nyt varmuudella ylittämässä. Miksi ilmastopolitiikka näyttää häviävän politiikan keskiöstä juuri “kriittisen vuosikymmenen” viimeisinä vuosina, ja mitä tavoitteen ylitys tarkoittaa käytännössä?
