Maailmanpankin pääjohtaja Robert Zoellick päättää kautensa heinäkuussa, ja seuraaja-arvailut ovat kovassa käynnissä. Kirjoittamattoman sopimuksen mukaisesti hänen seuraajansakin on yhdysvaltalainen, ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n johtaja aina eurooppalainen. Näin ainakin, jos monet nousevat taloudet ja köyhät maat eivät saa tahtoaan lävitse ja johtajien valintaa viedään piirun verran globaalisti demokraattiseksi.
Taloustieteilijä Jeffrey Sachs, kehitysyhteistyön vankkumaton puolestapuhuja, vuosituhatkylien kehittelijä ja YK:n pääsihteerin neuvonantaja tyrskäytti twitter-päivitysten perusteella aamukahvit monen kehitysajattelijan pöydälle blogikirjoituksellaan 24. helmikuuta.
Sachs pahoittelee, ettei pankin johtaja ole ollut taloustieteilijä eikä kehityskysymysten tuntija. Maailmanpankin uuden pääjohtajalla tulisi hänestä olla ammattimaista kokemusta kehityskysymyksistä, ja hänen pitäisi tulla Wall Streetin ja Yhdysvaltain politiikan ulkopuolelta.
”Pankki tarvitsee ansioituneen ammattilaisen, joka on valmis tarttumaan kestävän kehityksen suuriin haasteisiin ensimmäisestä päivästä lähtien”, Sachs kirjoittaa.
Sachs myös esittelee omia hyviä puoliaan ja pankin taannoisia virheitä blogissaan siinä määrin, että on pakko kysyä monen kehitystweettaajan tavoin: onko tässä henkilökohtaisen kampanjan avaus?
Fingo peräänkuuluttaa: ”Tässä historian taitekohdassa Suomen kannattaa katsoa neljää vuotta pidemmälle”
Valtiovarainministeriön julkaisemat säästöehdotukset pitävät sisällään merkittäviä leikkauksia varsinaiseen kehitysyhteistyöhön tai jopa sen lakkauttamisen. Vaikka kehitysyhteistyön ensisijaisena päämääränä on köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen, se on myös Suomen taloudellisten etujen mukaista.
