Rajut taantumat Yhdysvalloissa, eurovaltioiden romahdukset, vallanpitäjien kyvyttömyys selvittää asioita ja kuunnella kansalaisten näkemyksiä taloudenpidosta. Siinä syitä, jotka ovat saaneet ihmiset syksyn aikana osoittamaan mieltään niin sanotuissa Wall Street -mielenosoituksissa eri puolilla maailmaa.
Veroparatiiseihin perehtynyttä brittijournalistia Nicholas Shaxsonia protestit ja vaatimukset muutoksesta eivät yllätä, sillä ”ihmiset ovat alkaneet tajuta, että rahoitusmarkkinoilla jokin mättää ja pahasti”. Ongelmia on kuitenkin vaikea paikantaa, kun poliitikotkin viittaavat mieluusti epämääräisiin markkinavoimiin.
Länsi-Afrikan öljyntuotannosta 1990-luvun alusta lähtien raportoinut Shaxson kertoo omasta heräämisestään: ”Ihmettelin pitkään, kuinka maissa, joilla on valtavasti öljytuloja, on niin äärimmäistä köyhyyttä. Kun rahavirtoja alkoi seurata, päättyivät ne aina johonkin veroparatiisiin, ja sen jälkeen jäljittäminen kävi mahdottomaksi.”
”Vuonna 2005 juttelin neworkilaisjuristin kanssa Afrikan öljyntuottajamaiden julkisen talouden avoimuudesta ja ihmettelin, miksi hän selittää vain kirjanpitosäännöistä, korkotuloista ja muusta yhtä triviaalista – meidän piti puhua korruptiosta! Viimein oivalsin yhteyden: Yhdysvallathan oli tehnyt itsestään veroparatiisin aloittaessaan 1970-luvulla ulkomaisen pääoman houkuttelemisen lupaamalla verokannustimia ja salassapitoa”, Shaxson kuvailee Suomen-vierailullaan 18. lokakuuta.
Shaxson esittelee löydöksiään kirjassa ”Treasure Islands. Tax havens and the men who sold the world”, joka ilmestyy suomeksi marraskuussa. Tammikuussa 2011 julkaistu kirja on noussut Britanniassa vuoden myydyimmäksi taloustietokirjaksi. Shaxson työskentelee nykyään myös tutkijana veroparatiiseja ja kansainvälistä verotusta seuraavassa Tax Justice Network -järjestössä.
Aarresaaret ovat kaikkialla
Valaistumisensa myötä Shaxson alkoi nähdä veroparatiisit uusin silmin: Ne ovat ongelman ytimessä, eivät epäoleellinen sivujuonne. Ne eivät olekaan vain eksoottisia saaria Karibialla tai sveitsiläisiä huippupankkeja, eikä asiakaskuntana ole vain huonomaineisia liikemiehiä.
Paratiiseja pyöritetään juuri siellä, missä muitakin rahoitusmarkkinoita, vauraissa teollisuusmaissa, ja isoimpia asiakkaita ovat suuret yritykset ja pankit. Eivätkä paratiisit tarjoa apua ainoastaan veron välttelyssä, vaan niiden avulla saattavat unohtua myös rikoslaki, rahoitusmarkkinoita koskeva sääntely ja yleinen yhteiskuntavastuu.
Maailmankaupasta arvioidaan jo noin puolen kulkevan veroparatiisien kautta.
”Ja vain noin seitsemän prosenttia näistä harmaalla alueella olevista niin sanotuista offshore-markkinoista on perinteisillä veroparatiisisaarilla”, Shaxson selvittää.
Hänen mukaansa huomattavimmat veroparatiisit pyörivät tänä päivänä Manhattanilla ja eritoten Lontoon Cityssä, joka imuroi rahaa ympäri maailmaa, lähinnä vanhan brittiläisen imperiumin alueelta.
Kehitysapu hyvä, verotus parempi
Veroparatiisi ei siis välttämättä ole erillinen alue, jonka löyhä lainsäädäntö mahdollistaa offshore-palvelut, vaan Shaxsonin mukaan useimpien maiden lainsäädännöstä löytyy porsaanreikiä, joiden avulla voidaan tarpeen tullen tarjota helpotuksia niin verotuksesta, muusta lainsäädännöstä kuin avoimuudestakin. Kaikki on kiinni poliittisesta tahdosta.
”Yksi merkittävä syy lakien höllentämiseen ovat yritysten vaatimukset kilpailukykyyn vetoamalla. ’Jos ette tarjoa sitä tai tätä, siirrymme Monacoon tai Jerseyyn’ -tyyliset uhkaukset ovat tuttuja useimmissa maissa”, Shaxson toteaa.
Yritysten suosiminen kansalaisten kustannuksella aiheuttaa lisääntyvää eriarvoisuutta myös teollisuusmaissa, mutta pahin tilanne on kehitysmaissa, joista virtaa rahaa laittoman pääomapaon muodossa jopa kymmenkertainen määrä vastaanotettuun kehitysapuun verrattuna.
Keskeisessä asemassa ovat monikansalliset yritykset, joiden kautta pyörii noin 60 prosenttia maailmankaupasta. Tytäryhtiöiden ja kirjanpitotemppujen avulla voitot voidaan niputtaa ja ohjata verottomiin kohteisiin. Kukaan ei pysty kertomaan, mikä osuus on ansaittu vaikkapa yksittäisessä Afrikan maassa, puhumattakaan siitä, että maa saisi kerättyä yrityksen toiminnasta veroa.
Shaxson kannattaa maakohtaisen kirjanpidon vaatimista, jotta yritykset voidaan velvoittaa kantamaan yhteiskuntavastuunsa – kuten maksamaan verot.
”Verotus on jäänyt kehitysrahoituksesta puhuttaessa lapsipuolen asemaan avun ja velkahelpotusten rinnalla. Verotus tekee hallitsijat tilivelvollisiksi kansalaisilleen avunantajien sijaan, ja oikeanlaiset verot kannustavat hallituksia luomaan vahvoja instituutioita, jotka ovat tarpeen, jotta kansalaiset ja yritykset saadaan maksamaan veroja”, Shaxson linjaa.
Poliitikkojen on otettava valta takaisin
Mutta eikö asioiden pitäisi mennä kohti parempaa? Vakuuttivathan maailman tärkeimpien valtioiden johtajat vuonna 2009, että offshore-palveluja tarjoavat salaisuusvaltiot suljetaan, jotta silloisen taloustaantuman kaltaiset rahoitusmarkkinakriisit voidaan jatkossa estää.
”Kaverinikin vinoilivat, että mitä sinä tuosta aiheesta enää kirjoitat, ongelmahan on nyt hoidossa”, kertoo Shaxson tunnelmista Gordon Brownin isännöimän G20-maiden kokouksen jälkeen.
Teot kertovat muuta. Taantuma tekee taas tuloaan, ja Kreikan ahdingon taustalla olevia veroparatiisikytköksiä hyssytellään. Esimerkiksi Britanniassa Shaxson toteaa valtaapitävien olevan niin pahasti Cityn talutusnuorassa, ettei muutosta synny ilman ulkopuolisia voimia. Tahdon puutetta hänestä kuvaa se, että vasta taannoin Britannia ja Saksa allekirjoittivat Sveitsin kanssa verosopimukset, joissa on runsaasti porsaanreikiä niille, jotka sellaisia etsivät.
Myönteisenä, joskin tekopyhänä, askeleena Shaxson näkee Yhdysvaltain aggressiiviset yritykset puuttua maan taloutta nakertaviin veroparatiiseihin. Samalla ummistetaan silmät maan itse toisaalle tarjoamilta offshore-palveluilta.
”Tärkeintä on nyt lisätä poliitikkojen, toimittajien ja kansalaisten tietoisuutta siitä, että veroparatiisit vaikuttavat hyvin vahvasti meidän kaikkien elämään. Samalla pitää muistaa, että ne eivät toimi yksin, vaan tarjoavat aina palveluja tahoille ’siellä jossain’.”
Nicholas Shaxson vieraili Suomessa Kepan ja Into Kustannuksen kutsumana. Shaxsonin teos ”Treasure Islands. Tax havens and the men who sold the world” ilmestyy marraskuun lopulla Into Kustannuksen suomenkielisenä versiona ”Aarresaaret – Miehet jotka ryöstivät maailman” (suom. Henri Purje).
Kepa.fi: TJN: Veroparatiisien suitsiminen ei ole onnistunut