Lucian Coman/Shutterstock
IPS — Eteläisen Afrikan kehitysyhteisö SADC:n kuuluvien maiden kauppavaihdosta 30-40 prosenttia on epävirallista. Sitä hoitavat paljolti naiset, jotka reissaavat nyytteineen rajojen yli vaaroja uhmaten, YK:n naisten kehitysrahasto Unifem kertoo.
Unifemin mukaan SADC-maiden epävirallisen kaupan arvo hipoo 13 miljardia euroa vuodessa. Sillä oli merkittävä rooli esimerkiksi kuivuuden aiheuttaman nälänhädän lievittämisessä vuosina 2003-2003.
”Haasteita riittää siitä alkaen, millä kulkupelillä pääsee kotoa matkaan”, kertoo sambialainen kauppias Christine Mongo. ”Lisäksi rajaviranomaiset kohtelevat meitä kuin rikollisia ja joudumme välillä viettämään rajalla tuntikausia.”
Tullit peritään monta kertaa
Jacqueline Shonga kertoo, että toisen haasteen kaupankäyntiin muodostavat moneen kertaan maksettavat tullit.
”Kun olen menossa Namibiaan, minut pysäytetään Botswanassa ja tavaroistani peritään tulli, vaikka olen läpikulkumatkalla. Namibiassa tulli on uudelleen kimpussa.”
Naiset osallistuivat helmikuussa Etelä-Afrikan Johannesburgissa Unifemin tilaisuuteen, jossa pohdittiin heidän työolojensa parantamista.
”Haluamme valtioiden tunnustavan meidän roolimme kansantuotteen kasvattajina ja turvaamaan asemamme lailla”, Zimbabwen kauppiasnaisten edustaja Charity Mombeshora sanoo.
Asia on kauppiaiden mielestä erityisen ajankohtainen nyt, kun koko alueen kaupan odotetaan vilkastuvan Etelä-Afrikassa pidettävien jalkapallon MM-kisojen vuoksi.
SADC:n (Southern African Development Community) jäsenmaat ovat Angola, Botswana, Etelä-Afrikka, Kongon demokraatinen tasavalta, Lesotho, Malawi, Mauritius, Mosambik, Namibia, Sambia, Seychellit, Swazimaa, Tansania ja Zimbabwe. Madagaskar erotettiin järjestöstä sotilasvallankaappauksen jälkeen vuonna 2009.