Miksi Afrikka on yhä köyhä?
Satunnainen konsultti saattaisi vastata hienovaraisesti, että syynä ovat ”globaalin talouden rakenteelliset ongelmat”, ”yritysvastuun haasteet” ja ”pääomapako”.
Nigerialainen ympäristöaktivisti Nnimmo Bassey ei usko poliittisen korrektiuteen. Hänen viime vuonna suomeksi ilmestyneessä kirjassaan ”Kiehuva ja köyhtyvä Afrikka” käytetään suorasukaisia termejä.
”Afrikan luonnonvaroja on hyödynnetty sumeilemattomalla rosvouksella ja uskomatonta tuhoa kylvävillä toimintatavoilla”, hän kirjoittaa.
Bassey, joka perusti Nigerian Maan ystävät 20 vuotta sitten, halusi ymmärtää uuskolonialismia, sitä miten läntiset teollisuusmaat ja Kiina jatkavat Afrikan rikkauksien hyödyntämistä omiin tarkoituksiinsa, samaan tapaan kuin siirtomaaisännät aikoinaan tekivät.
Hän päätti kirjoittaa kirjan, ja käytti sen tekemiseen liki 10 vuotta. Mies ei kiertänyt pelkästään Afrikan kriisipesäkkeitä ja kaivoksia, vaan kävi myös useassa Latinalaisen Amerikan maassa.
”Ymmärtääkseni itse, mistä on kyse”, hän selitti eilen kirjan promotilaisuudessa Gaudeamuksen kirjakahvilassa Kaisaniemessä.
Rikas maanosa
”Afrikka on nyt buumimaanosa”, Bassey sanoo ja nauraa räkäisesti perään. Hän ei pidä siitä, että media viljelee kuvaa rikastuvasta Afrikasta.
”Tarina Afrikan nopeasta talouskasvusta ei kerro koko totuutta. Tavalliset ihmiset eivät ole hyötyneet buumista. Itse asiassa talouskasvun kehuminen hyödyttää määrättyjä piirejä. Ne esittävät, että Afrikka on valmis hyödynnettäväksi.”
Määrätyillä piireillä Bassey tarkoittaa monikansallisia yrityksiä, jotka hyödyntävät maanosan öljyä, kaasua, metalleja ja mineraaleja, sekä afrikkalaista eliittiä, joka on mukana bisneksessä.
Bassey kirjoittaa, että vielä vuosisatoja jatkuneen ryöväämisen jälkeenkin Afrikan mineraalivarannot ovat valtavat.
”Afrikka kätkee uumeniinsa 75 prosenttia maailman platinaryhmään kuuluvista metalleista, 50 prosenttia kullasta, 45-50 prosenttia timanteista, 25-30 prosenttia bauksiitista, 10 prosenttia nikkelistä ja kuparista sekä 12 prosenttia mangaanista.”
Näiden lisäksi maanosassa on noin 10 prosenttia maailman todennetuista öljyvarannoista.
Öljy houkuttaa
Basseyn mukaan luonnonvarojen hyväksikäyttö ja uuskolonialismi kiihtyivät ennen kaikkea 1990-luvulla, kun velkaantuneet Afrikan maat joutuivat noudattamaan kansainvälisten rahoituslaitosten määräämiä rakennesopeutusohjelmia.
Niihin liittyi valtiolle kuuluvien luonnonvarojen yksityistäminen ja kaivannaistoiminnan sääntelyn purkaminen.
Monikansalliset yritykset ovat sen jälkeen rynnänneet esimerkiksi Afrikan raakaöljymarkkinoille.
Maanosan öljy houkuttelee etenkin siksi, että suurin osa löydöistä tehdään syvän meren alueilla kaukana ”hankalista ihmisyhteisöistä”.
Toisaalta etuna on myös se, että monet Afrikan maat hyväksyvät (usein salassa pidettyjä) tuotannonjakosopimuksia, joissa öljy-yhtiöt investoivat etsintään ja poraukseen, ja jakavat voiton isäntämaan kanssa.
Käytännössä sekä yritykset että paikalliset poliitikot pelaavat kuitenkin omaan pussiinsa, selittää Bassey.
EITI korostaa afrikkalaista korruptiota
Korruptiota estämään on kehitetty muun muassa EITI-standardi, jonka avulla hallitukset, yritykset ja kansalaisyhteiskunnat voivat tarkkailla luonnonvarabisneksessä liikkuvia rahoja.
EITIssä on mukana 48 maata, joista hieman alle puolet on Afrikassa, ja sen yhteydessä listataan avoimesti muun muassa yritysten isäntämaahan tekemät maksatukset.
Basseyn mukaan menetelmässä korostuu isäntämaan korruptio.
Esimerkiksi Sambian ensimmäisestä EITI-raportista käy ilmi, että kaivosyhtiöt maksoivat maalle 463 miljoonaa dollaria, mutta Sambia sai virallisesti 66 miljoonaa vähemmän. Syyttävä sormi kohdistui siis Sambian hallitukseen.
Suurin ongelma on pääomapako
Basseyn mielestä sormen pitäisi kuitenkin osoittaa vielä suurempaan ongelmaan: yritysten veronkiertoon.
Afrikka menettää vuosittain noin sata miljardia dollaria siksi, että luonnonvaroja hyödyntävät yritykset pystyvät kierrättämään vientituotteensa sisaryritystensä kautta polkuhinnalla ja tilittävät siksi huomattavasti pienempiä summia niihin afrikkalaisiin maihin, joista luonnonvarat ovat peräisin.
Näin kävi myös Sambiassa. Samana vuonna, kun hallituksen oletettiin pimittäneen 66 miljoonaa, suuri osa Sambiassa toimivien yritysten kupariviennistä, josta liki puolet oli menossa korkean hintatason Sveitsiin, jäi saapumatta perille.
Bassey lainaa Christian Aid -järjestön arviota, jonka mukaan tuona kyseisenä vuonna Sambian bruttokansantuote olisi ollut lähempänä 25:tä miljardia dollaria kuin toteutunutta 14:ää, jos Sambialle olisi tilitetty tuloja oikean vientihinnan mukaan.
Fossiiliset jätettävä käyttämättä
Basseyn mukaan uuskolonialismin tekee erityisen vaaralliseksi se, että fossiilisten luonnonvarojen esteetön hyödyntäminen edistää ilmastonmuutosta.
Afrikka ruokkii itsensä lähinnä perheviljelmillä, joilla uurastavat etenkin naiset. Maaseudun pientiloilla elää lähes 70 prosenttia väestöstä. Ilmastonmuutos uhkaa erityisesti tällaista viljelyä, jolla ollaan miltei kokonaan sadeveden varassa.
Myös hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC arvelee ilmastonmuutoksen vaarantavan vakavasti Afrikan maataloustuotannon. Paneeli varoitti vuonna 2007, että joissain maissa sadeveden varassa olevien viljelmien tuotanto voi laskea jopa puoleen vuoteen 2020 mennessä.
Basseyn tarjoama ratkaisu on yksinkertainen: suuri osa fossiilisista polttoaineista on jätettävä maan sisään. Ei pelkästään Afrikassa vaan kaikkialla maailmassa.
”Tähän ei tarvita kalliita hiilen talteenotto- ja varastointimenetelmiä. Terve järki riittää”, hän kirjoittaa.
Aktivismi nousee
Vaikka Afrikan viimeaikaisen talouskasvun taustalla ei puhtaasti olisikaan ulkomaisten yritysten rynnistys luonnonvarojen kimppuun, Basseyn kirja tarjoaa harvinaisen kurkistusluukun maanosan viimeaikaisiin ihmisoikeus- ja ympäristörikkeisiin. Niitä höystetään henkilökohtaisilla tarinoilla, ja anekdoottien määrä on valtaisa.
Entä onko kirjoittaja itse pessimistinen nähtyään niin paljon tuhoa ja huonoa hallintoa matkoillaan?
”Toivoa on”, hän sanoo. ”Esimerkiksi kotimaassani Nigeriassa on paljon aktiivisia nuoria, jotka ovat nousseet vastustamaan öljyntuotannon tuhoja.”
Muitakin hyviä uutisia on. Nigerian Ogonimaan johtajat ovat onnistuneet kieltämään öljynporauksen alueellaan, ja öljyjätti Shell taipui vihdoin maksamaan korvauksia yhteisölle, jonka elinympäristön ja toimeentulon sen aiheuttamat öljyvuodot tuhosivat Niger-joen suistossa Bodossa vuonna 2008.
”Nyt voidaan seuraavaksi käydä ExxonMobilin kimppuun”, Bassey sanoo aktivistin pilke silmäkulmassaan.
Nnimmo Bassey: ”Kiehuva ja köyhtyvä Afrikka. Raaka-aineteollisuuden aiheuttamat tuhot ja Afrikan ilmastokriisi” (Like 2014).
Nnimmo Bassey esiintyy Kepan Maailma kylässä -festivaalilla sunnuntaina 24.5.2015 klo 14.00–14.20 Amazon-lavalla. Lisäksi hän osallistuu keskusteluun Mekong-lavalla lauantaina klo 18.10 ja Taiga-lavalla sunnuntaina klo 16.20. Bassey on myös yhtenä puhujana After the Gold Rush – Kultakuumeen jälkeen -seminaarissa perjantaina 22.5.2015 klo 9.00-13.30.