Onko koskaan juolahtanut mieleen, että jonkun kehitysmaan ongelmat voisivat ratketa, jos siellä olisi ulkomaiset instituutiot poliiseista virastoihin? Ei korruptiota, ei nepotismia – vain suopea yritysilmasto ja varta vasten sinne tulleet, motivoituneet ihmiset.
Honduras aikoo aloittaa tällaisen kokeilun kolmen ”itsenäisen” mallikaupungin voimin. Yksi kaupungeista nousee Karibian rannalle ja toiset Etelä- ja Pohjois-Hondurasiin. Niillä on omat lakinsa, hallituksensa, veronsa, poliisivoimansa ja maahanmuuttopolitiikkansakin.
Siis eräänlaisia libertaristisia kaupunkivaltioita, joissa on mahdollisimman pieni hallitus.
Honduras toivoo, että pian rakennettavista mallikaupungeista tulee kasvun moottori, ja että ne toimivat jatkossa dynaamisina talouskeskuksina Hong Kongin, Shenzhenin tai Singaporen tyyliin. Kaupungit rakennetaan asumattomille seuduille tyhjästä, koska siten varmistetaan, että sinne muuttavat vain ne, jotka oikeasti haluavat.
Ulkomaisia sijoituksia haalitaan, ja Mauritius on alustavasti luvannut, että sen ylempiin oikeusasteisiin voidaan valittaa, jos paikallisoikeuden päätökset eivät miellytä. Idean takana on pitkälti New Yorkin yliopiston professori Paul Romer, joka Charter Cities -sivustolla visioi, kuinka maailmassa on tilaa kymmenille, ellei sadoille tällaisille kaupungeille.
Idean isä ulos
Mutta Hondurasin unelma on vastatuulessa.
Maan presidentti, vuoden 2009 vallankaappauksen jälkeen vaalit voittanut Porfirio Lobo on alusta alkaen sanonut, että kaupunkien läpinäkyvyyttä ja toimintaa asetetaan valvomaan kansainvälisesti tunnustettu komissio, jonka jäsenillä ei ole taloudellisia intressejä kaupunkeja kohtaan. Paneelilla tulisi olemaan valta palkata ja erottaa kuvernöörejä ja nimittää tuomareita sekä tilintarkastajia.
Tätä paneelia johti idean isä Paul Romer – kunnes paneeli 7. syyskuuta päätti erota. Lobolle osoittamassaan kirjeessä viisihenkinen paneeli ilmoittaa, ettei se ole voinut aloittaa työtään, eikä komissiota kannata tässä tilanteessa virallisesti edes nimittää.
Paneelin ja koko kaupunkien perustuslaillisuudesta on kiistelty Hondurasissa, sillä paneelin nimitystä ei julkaistu lain vaatimalla tavalla.
Sysäys sille, että komission jäsenet heittivät pyyhkeen kehään, on ilmeisesti se, että Lobon hallitus on houkutellut investoijia ja edistänyt hanketta komission selän takana. Romer sanoi brittilehti Guardianille kuulleensa yllättäen, että Hondurasin hallitus oli allekirjoittanut 14 miljoonan dollarin sopimuksen rakennusyritys NKG:n kanssa, ja Etelä-Korea rahoittaa miljoonien selvityshankkeita.
Kirjeessään Romer ja muut (mukaan lukien ajatushautomo Centre for Global Developmentin johtaja Nancy Birdsall) vakuuttavat, että he uskovat edelleen kaupunkihankkeen takana olevaan visioon, ja ovat yksityishenkilöinä käytettävissä avuksi, kunhan instituutionaalinen kehys hankkeelle selviää.
Banaanivaltio 2.0?
Uutistoimisto AP:n mukaan myös Karibian rannikon garifuna-alkuperäiskansa vastustaa mallikaupungin tuomista mailleen. AP:n haastatteleman Ofraneh-kansalaisjärjestön johtajan Miriam Mirandan mukaan hanke on samanlaista kolonialismia kuin seudulla nähtiin banaanivaltioaikoina.
Hondurasilla onkin tämänkaltaisesta mallista aikaisempaa kokemusta: United Fruit Company tytäryhtiöineen käytännössä pyöritti isoja kaupunkeja ja osin koko maan politiikkaa 1900-luvun alussa. Vielä 1980-luvulla banaaniyritykset tukivat maan sotilasdiktatuureja. Honduras oli maailman ensimmäinen banaanitasavalta.
Niin, kaikki alueet, joille kaupunkeja on suunniteltu, eivät ole tarkkaan ottaen ole täysin asumattomia. Kaupalliset yrittäjät ja alkuperäiskansan edustajat ovat kiistelleet niistä ainakin 1990-luvulta.
Miriam Miranda ei ole vertauksensa kanssa yksin.
”Uskomatonta, että 1900-luvun alun taloudellinen erillisaluemalli, jota on usein erheelliseksi myös kutsuttu banaanitasavallaksi, käännetään näissä mallikaupungeissa urbaaniin kontekstiin”, sanoo Helsingin yliopiston tutkija Florencia Quesada.
Quesadasta kaupungit ovat yksi askel lisää käynnissä olevalle eriarvoistumiskehitykselle latinalaisamerikkalaisissa kaupungeissa.
”Viime vuosikymmeninä koko Latinalaisessa Amerikassa on ollut suorastaan buumi rakentaa aidattuja kaupunginosia”, Quesada sanoo. ”Se on äärimmäinen esimerkki siitä, kuinka tilankäytöllä luodaan eriarvoisuutta kaupunkeihin.”
Aidatut rikkaiden alueet tuovat mukanaan kontrastin: sisälle luodaan idea turvallisuudesta, samankaltaisuudesta ja rikkaudesta. Ulos turvattomuudesta, uhasta ja köyhyydestä.
”Tämä luo paljon pelkoa ja luokkavihaa molemmin puolin aitaa”, Quesada sanoo. ”Nämä mallikaupungit ovat tavallaan aidattujen kaupunginosien äärimmäinen muoto.”
The Economist kirjoitti toukokuussa, että libertaristi ja sijoittaja Patri Friedman, joka on mukana rakentamassa yhtä Hondurasin mallikaupungeista, on äänekäs demokratian vastustaja. Friedmanin mukaan demokratia on tehotonta ja sopii huonosti libertaristiseen valtioon: on parempi antaa kaupunkilaisille vapaus poistua kuin äänioikeus yhteisiin asioihin. Kunnon palveluilla voidaan kilpailla asukkaista.
The Economist epäili silloin, että libertaristien suurimmaksi kompastuskiveksi Hondurasissa muodostuu kaupunkeja valvova komissio, sillä se ei koskaan tulisi antamaan kaupungeille vapaita käsiä. Komissio tulisi vaatiman muiden muassa, että kaupunkilaiset saisivat äänioikeuden. Istuihan komissiossa merkittäviä kehitysajattelijoita.
Se kivi on nyt poissa tieltä.
Guardian: Plans for Honduras start-up city hit by transparency concerns
The Economist: Free cities – Honduras shrugged
Charter Cities Blog: Honduras update
The New York TImes: Who Wants to Buy Honduras?
Ofraneh: Honduras: “Libertarians’” Model Cities and the Resurrection of William Walker
AP: Honduras sets stage for 3 privately run cities
Centre for Global Development: Charter Cities, Canada’s Porn King, and Garífuna Land Rights