EU:n ja sen jäsenmaiden kehitysyhteistyön rahoitus on laskenut kahtena peräkkäisenä vuonna, selviää tuoreesta AidWatch-raportista. Vuonna 2024 EU ja sen jäsenmaat käyttivät kehitysyhteistyöhön 105 miljardia euroa. Edellisenä vuonna luku oli 113 miljardia euroa. EU on maailmanlaajuisesti suurin kehitysyhteistyön rahoittajablokki.
Myös Suomi teki erittäin mittavia leikkauksia kehitysyhteistyöhön vuonna 2024, jotka kohdistuivat kahdenväliseen ja monenkeskiseen kehitysyhteistyöhön.
“Kehitysyhteystyöleikkausten myötä myös Suomen uskottavuus maailmalla voi joutua koetukselle. Poukkoilumme kehitysrahoituksessa heikentää pitkään rakennettua mainettamme maailmalla ja syö luotettavuuttamme kumppanina”, arvioi Fingon vaikuttamistyön johtaja Ilmari Nalbantoglu.
AidWatch-raportti suosittelee Suomea muuttamaan suuntaa kehitysrahoituksen suhteen. Lisäksi raportin mukaan Suomen tulisi esimerkiksi vahvistaa tukeaan kaikista marginalisoiduimmille ihmisille, alueille ja valtioille.
Suuret rahoittajamaat tekevät leikkauksia
Oxfamin tuoreen raportin mukaan G7-maat ovat leikkaamassa kehitysyhteistyön rahoitustaan 28 prosentilla vuonna 2026 verrattuna vuoteen 2024. Näiden maiden tekemien leikkausten arvo on noin 44 miljardia Yhdysvaltain dollaria.
Yhteensä 11 OECD:n kehitysapukomitea DACin jäsenvaltiota ovat ilmoittaneet leikkauksista tai toimeenpanneet leikkauksia kehitysyhteistyöhön. Joukossa ovat Suomen ohella neljä suurta rahoittajamaata: Yhdysvallat, Iso-Britannia, Saksa ja Ranska. OECD:n ennusteen mukaan kehitysrahoitus tulee laskemaan myös tulevaisuudessa.
Vaikka moni maa teki kehitysyhteistyöhön leikkauksia viime vuonna, ainakin seitsemän EU-maata myös kasvatti rahoitustaan: esimerkiksi Espanja, Tanska ja Italia. AidWatch-raportti tosin huomauttaa, että jotkin rahoitusta viime vuonna korottaneista maista ovat ilmoittaneet leikkauksista tämän vuoden aikana.
EU:n jäsenmaat ovat sitoutuneet käyttämään 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysyhteistyöhön. Tämän tavoitteen saavutti viime vuonna vain kolme maata: Luxemburg, Tanska ja Ruotsi.
Lisäksi EU-maat ovat sitoutuneet osoittamaan 0,2 prosenttia kaikkein vähiten kehittyneille maille (LDC-maat). Kuitenkin vain neljä maata täyttää sitoumuksen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että EU-maiden rahoitus ei tavoita kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä – mikä on kehitysyhteistyön ensisijaisia tavoitteita.
Käytännössä EU-maiden kehitysrahoituksessa näkyy pitkälti maiden omat intressit ja prioriteetit, mikä ei ole kehitysyhteistyön perusajatuksen mukaista. Tämä näkyy myös siinä, kuinka merkittävä osa kehitysyhteistyövaroista on sidottua. Tällä tarkoitetaan, että avun vastaanottaja sitoutetaan hankkimaan esimerkiksi palveluita tai tuotteita rahoittajamaalta. Raportin mukaan avun sitominen nostaa kustannuksia 15–30 prosenttia ja heikentää kehitysyhteistyön vaikutusta.
Leikkaukset osuvat heikoimmassa asemassa oleviin
OECD arvioi kehitysyhteistyön rahoituksen laskeneen viime vuonna lähes 10 prosenttia verrattuna vuoteen 2023. Se arvioi rahoituksen laskevan tänä vuonna vielä 9–17 prosenttia lisää.
OECD:n mukaan kaikista vähiten kehittyneille maille kohdistuvaan kahdenväliseen kehitysyhteistyöhön osuu leikkauksia 13–25 prosentin arvosta. Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa sijaitsevien maiden kahdenvälistä rahoitusta leikataan arviolta 16–28 prosenttia.
Leikkauksilla on luultavasti vaikutuksia kymmenien miljoonien marginalisoitujen ryhmien terveyteen, sosiaalisiin palveluihin ja koulutukseen.
UNESCO arvioi, että maailmanlaajuinen koulutukseen menevä apu saattaa laskea yli 25 prosenttia vuoteen 2027 mennessä. Lisäksi noin 234 miljoonaa kriisissä elävää lasta on entistä suuremmassa vaarassa menettää pääsyn koulutukseen.
“Sekä kehitysyhteistyön leikkaukset, että kyvyttömyytemme täyttää 0,2 prosentin sitoumuksemme vähiten kehittyneille maille osuvat julmasti jo valmiiksi hauraimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Näissä maissa vasta toivutaan esimerkiksi koronapandemian jättämistä jäljistä uusien kriisien puskiessa samanaikaisesti päälle, jolloin tarpeet olisivat entistäkin suuremmat. Leikkaukset kasvattavat äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten jo valmiiksi suurta joukkoa entisestään”, toteaa Fingon globaalin oikeudenmukaisuuden asiantuntija Saana Yrjönen.
Valtiot liioittelevat kehitysrahoitusta
AidWatch-raportti nostaa myös esiin, että EU-maat liioittelevat kehitysyhteistyörahoitustaan. Raportin mukaan noin joka viides EU-maiden kehitysyhteistyöhön käyttämästä eurosta on niin sanottua liioiteltua kehitysrahoitusta. Liioiteltuun kehitysrahoitukseen lukeutuu esimerkiksi pakolaisten vastaanottokuluja.
Raportin mukaan Suomi on kahdeksanneksi eniten kehitysrahoitustaan liioittelevaa maa, liioitellen jopa 22,3 prosenttia kehitysrahoituksestaan. AidWatch-raportin mukaan pakolaisten vastaanottokulut Suomen kehitysyhteistyön määrärahoista ovat jopa 18 prosenttia.
Vertailun vuoksi esimerkiksi Ruotsi yltää 0,7 prosentin tavoitteeseen ja liioittelee 6 prosenttia kehitysrahoituksestaan.
Ongelman mittakaavan osoittaa se, että Saksan, Ranskan ja Italian liioitellun kehitysrahoituksen osuus vastaa Itävallan, Belgian, Tanskan, Espanjan ja Suomen yhteenlaskettua kehitysrahoitusta.
Kehitysyhteistyön rahoituksen tulee OECD:n kriteerien mukaan suuntautua kehittyvien maiden taloudellisen kehityksen ja hyvinvoinnin edistämiseen. Rahoitusta tulisi ohjata sitä eniten tarvitseviin maihin.
OECD:n kriteerit sallivat kehitysyhteistyön rahoitukseksi tietyin ehdoin esimerkiksi pakolaisten vastaanottokuluja ja muita kuluja, jotka eivät suoranaisesti edistä kestävän kehityksen toteutumista kumppanimassa tai vaadi rahoittajalta todellista panostusta. Sen takia näitä kuluja voidaan pitää kehitysyhteistyön rahoituksen liioitteluna.
Velanhoitokulut vievät valtavia summia varoja
AidWatch-raportti nostaa esiin myös laajempia globaalin talouden rakenteisiin liittyviä ongelmia. Matalan tulotason maat menettävät valtavia summia esimerkiksi velanhoitokulujen ja laittomien rahavirtojen takia.
Niin kutsutut kehittyvät maat (pois lukien Ukraina, Kiina ja Venäjä) maksoivat lainanhoitokuluja 294 miljardia Yhdysvaltojen dollaria vuonna 2022. Vuoteen 2024 mennessä kyseisen luvun arvioidaan nousseen 358 miljardiin dollariin.
Esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa lainanhoitokulut ovat joidenkin arvioiden mukaan jo ylittäneet maahan tulevan kehitysyhteistyön arvon.
AidWatch-raportti huomauttaa, että matalan tulotason maat ovat nyt ottaneet merkittävästi enemmän velkaa Kiinalta ja yksityisiltä lainantarjoajilta kuin aikaisemmin.
Ylipäätään kehitysyhteistyörahoista puhuttaessa olisi myös tärkeää muistaa, että kyse ei ole hyväntekeväisyydestä, vaan globaalin enemmistön maissa kehitysyhteistyö nähdään heille kuuluvina korvauksina, muistutti The Movement for Community Lead Development –verkoston globaali sihteeri Gunjan Veda AidWatch-raportin julkistustilaisuudessa 22.10.
“Tässä ei pitäisi olla mitään yllättävää, vaan pikemminkin ajatus korvauksista on looginen, kun muistetaan globaalin vähemmistön maiden enemmistön maita kohtaan harjoittama sorto ja kun katsotaan globaalien rahavirtojen vinkasahtanutta kokonaiskuvaa. Onkin korkea aika korjata näkemyksemme kehitysyhteistyöstä”, toteaa Fingon globaalin oikeudenmukaisuuden asiantuntija Saana Yrjönen.
Raportissa muistutetaan myös, että kehitysyhteistyö on vain pieni määrä kokonaisrahoituksesta, mitä tarvitaan kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen. Rahoitusvajeeksi on arvioitu 3,8 triljoonaa euroa.
EU:n ja sen jäsenmaiden 105 miljardin rahoitus vastasi viime vuonna 0,55 prosenttia bruttokansantulosta. Jos kehitysrahoitus täyttäisi 0,7 prosentin tavoitteen, summa olisi noin 133,9 miljardia euroa – tämä summa kattaisi kokonaisuudessaan kestävän kehityksen tavoitteiden rahoitusvajeesta 4,5 prosenttia.
Raportti huomauttaa, että koska kehitysrahoitus kattaa vain pienen osan vaaditusta kokonaisrahoituksesta, 0,7 prosentin tavoitteen saavuttamisen ei luulisi olevan haastavaa EU:lle ja sen jäsenvaltioille.