Konsensus on sittenkin kova juttu, myös EU:n kehityspolitiikassa
Palasin syksyllä 2005 EU-tutkimuksen ääreen yliopistolle kahden taaperon univelkaisena äitinä. Tarkoituksenani oli tehdä väitöskirjahaaveesta totta. Kunnianhimoisena tavoitteenani oli työstää tieteellistä tulkintaa siitä, miten kestävä kehitys ymmärrettiin eri puolilla EU-instituutioita ja politiikka-aloja. Tämä idea on edelleen erittäin ajankohtainen ja vapaasti käytettävissä, sillä minun väitössuunnitelmani muuttivat komissio ja ensimmäinen eurooppalainen kehityspoliittinen konsensus.