YK:n kestävän kehityksen poliittinen foorumi HLPF huipentui keskiviikkona 23. heinäkuuta äänestykseen YK:n jäsenmaiden ministerijulistuksesta. Ministerijulistuksessa jäsenmaat vahvistivat sitoutumisensa Agenda 2030:n toimeenpano-ohjelmaan ja kestävän kehityksen tavoitteisiin.
Kuten Egypti omassa puheenvuorossaan tiivisti: moni maa oli yhtä tyytyväinen ja tyytymätön saavutettuun kompromissitekstiin. Yhteistyöhalukkuudesta kertoi kuitenkin se, että vain kaksi maata, Yhdysvallat ja Israel, äänestivät ministerijulistusta vastaan.
Äänestystulos vahvisti, että suuri enemmistö YK:n jäsenmaista on edelleen sitoutunut kestävän kehityksen edistämiseen ja yhteistyöhön. Tämänvuotisessa kestävän kehityksen seuranta- ja arviointikokouksessa 36 YK:n jäsenmaata, Suomi mukaan lukien, esitteli hartiavoimin tehtyä työtä sosiaalisen, ekologisen ja taloudellisen kehityksen edistämiseksi. Maiden hallitusten lisäksi ponnisteluihin on osallistunut muun muassa kansalaisyhteiskuntatoimijat, kaupungit ja alueet sekä yksityisen sektorin toimijat.
Työ ei ole ollut turhanpäiväistä. Moni maa on saavuttanut merkittäviä edistysaskeleita.
Suomi voi näyttää suuntaa
YK:n pääsihteeri muistutti avajaispuheenvuorossaan myös muista tämän vuoden saavutuksista, kuten Maailman terveysjärjestö WHO:n pandemiasopimuksesta ja sopimuksesta valtamerihallinnan ja merensuojelualueiden edistämisestä, jotka on saavutettu kansainvälisen yhteistyön tuloksena.
Nyt on väärä hetki antaa pienen ryhmän maita jarruttaa toimia globaalien kriisien ratkaisemiseksi. Kansainvälisellä yhteistyöllä on valtava merkitys ihmisille ja planeetalle. Yli 700 miljoonaa ihmistä elää edelleen äärimmäisessä köyhyydessä, tarve humanitaariselle avulle on eskaloitunut ja maailmassa on nyt ennätysmäärä aseellisia konflikteja. Yhteisiä ponnisteluita vaativat myös ilmastonmuutoksen, luontokadon ja saastumisen kolminkertainen ympäristökriisi.
Pääministeri Petteri Orpo (kok.) totesi HLPF:ssä pitämässään puheessa: ”Monenvälisyys ja yhteistyö eivät ole valinta, vaan välttämättömyys. Olen tänään täällä vahvistaakseni Suomen vankkumattoman sitoutumisen tehokkaaseen monenvälisyyteen, jonka ytimessä on YK.”
Tällainen johtajuus on tervetullutta kansainvälisellä areenalla. Tarjoamalla esimerkin kansainväliselle monitoimijayhteistyölle Suomi voi osoittaa suuntaa.
Kansalaisyhteiskunta jatkaa tämän työn kirittäjänä, innovaation lähteenä ja kumppanina. Suunta on selvä ja matka jatkuu kuoppasesta tiestä huolimatta.
Ilman yhteisiä sääntöjä meillä on käsissämme kaaos
Tarvitseeko YK-järjestelmä reformia ja uudistusta – epäilemättä. Onko tämä syy romuttaa kaikki yhteiset säännöt, jotka turvaavat kansalaisten ihmisoikeuksia, luontoa ja yhteiset rauhan, kestävän kehityksen ja turvallisuuden tavoitteet – ei missään nimessä.
YK on kuitenkin merkittävä yhteistyön, vertaisoppimisen ja yhteisen kirittämimsen foorumi. Yhteisillä säännöillä meillä on kaikkia jollain tavalla haastava raamitus ja yhteinen kehityssuunta. Ilman mitään sääntöjä ja sopimuksia, meillä on kaaos.
Kaaoksessa ja voimapelissä isot syövät pienet. Suomi ei kuulu niihin maihin, joille tällainen transaktionaalinen valtapeli olisi suosiollinen tai meidän kansallisten arvojemme mukainen.
Eihän bussinkaan hajotessa matkalla kannata jättää matkustajia tien viereen seisomaan, vaan etsiä mekaanikko, lisätä jäähdytysnestettä tai laittaa ilmastointiteippiä strategiseen kohtaan ja jatkaa matkaa. Jos sekään ei toimi, jatketaan matkaa kuitenkin kohti määränpäätä, vaikka kävellen ja heikompia tukien, eikä palata lähtökuoppiin.