New York Timesin kolumnisti Nicholas Kristof yritti esittää kysymyksen tai kaksi Etiopian yhä itsevaltaisemmalle pääministerille Meles Zenawille Maailman talousfoorumissa Sveitsissä viime viikonloppuna – turhaan. Kristof olisi halunnut tietää, miksi Etiopia sulki kaksi ruotsalaistoimittajaa vankilaan terrorismista, vaikka näiden oikea rikos oli journalismi. Entä miksi bloggaaja Eskinder Nega saattaa saada mielipiteistään kuolemantuomion?
Etiopian kehitystä ei voi oikein kiistää: se selvisi kuivuudesta ilman nälänhätää, ja monet köyhyysmittarit terveydestä maatalouteen porskuttelevat. Taloudellakin menee hyvin, ja avunantajat tykkäävät. Etiopia on yksi Suomenkin kehitysavun pääkohdemaista. Pääkaupungissa Addis Abebeassa on Afrikan unionin päämaja.
Ja samaan aikaan Zenawin hallitus pitää yhä tiukempaa otetta alamaisistaan. Sanomalehtiä suljetaan, kansalaisyhteiskunta on ahtaalla ja tosiaan, ruotsalaistoimittajia laitetaan telkien taakse – puhumattakaan etiopialaisista.
Kristofin mukaan kehitysavun antajien tulisi olla tarkkoja siitä, ettei apua käytettäisi opposition kurittamiseen siinä kuin muitakin valtion resursseja. Kuulostaa kohtuulliselta.
Itse olen välillä miettinyt, että jos muuttaisin (takaisin) Afrikkaan, Etiopia voisi olla houkutteleva vaihtoehto. Mutta en minä kyllä haluaisi asua maassa, jossa ei saa esittää kysymyksiä.
Euroopan helleaalto on osoitus siitä, että tulevan hallituksen pitää kääntää katseensa globaaleihin ongelmiin – Fingon vaaliohjelma vaatii Suomea tarttumaan kriiseihin jämäkästi
”Tulevalle vaalikaudelle kaavaillulla miljardien sopeutuksella ei ole pidemmällä aikavälillä mitään väliä, jos seisomme samaan aikaan tumput suorina, kun ilmastonmuutoksen kaltaiset kriisit syventyvät. Ne syövät maailmantaloudesta riippuvaiselta Suomelta kymmenen miljardia aamupalaksi”, sanoo Fingon vaikuttamistyön johtaja Ilmari Nalbantoglu.
