New York Timesin kolumnisti Nicholas Kristof yritti esittää kysymyksen tai kaksi Etiopian yhä itsevaltaisemmalle pääministerille Meles Zenawille Maailman talousfoorumissa Sveitsissä viime viikonloppuna – turhaan. Kristof olisi halunnut tietää, miksi Etiopia sulki kaksi ruotsalaistoimittajaa vankilaan terrorismista, vaikka näiden oikea rikos oli journalismi. Entä miksi bloggaaja Eskinder Nega saattaa saada mielipiteistään kuolemantuomion?
Etiopian kehitystä ei voi oikein kiistää: se selvisi kuivuudesta ilman nälänhätää, ja monet köyhyysmittarit terveydestä maatalouteen porskuttelevat. Taloudellakin menee hyvin, ja avunantajat tykkäävät. Etiopia on yksi Suomenkin kehitysavun pääkohdemaista. Pääkaupungissa Addis Abebeassa on Afrikan unionin päämaja.
Ja samaan aikaan Zenawin hallitus pitää yhä tiukempaa otetta alamaisistaan. Sanomalehtiä suljetaan, kansalaisyhteiskunta on ahtaalla ja tosiaan, ruotsalaistoimittajia laitetaan telkien taakse – puhumattakaan etiopialaisista.
Kristofin mukaan kehitysavun antajien tulisi olla tarkkoja siitä, ettei apua käytettäisi opposition kurittamiseen siinä kuin muitakin valtion resursseja. Kuulostaa kohtuulliselta.
Itse olen välillä miettinyt, että jos muuttaisin (takaisin) Afrikkaan, Etiopia voisi olla houkutteleva vaihtoehto. Mutta en minä kyllä haluaisi asua maassa, jossa ei saa esittää kysymyksiä.
Suomi lopettaa UNRWA:n rahoituksen kesken humanitaarisen kriisin — ainoa esitetty peruste on kritiikki, jolle YK:n kansainvälinen tuomioistuin ei löytänyt näyttöä
Suomi lopettaa tukensa YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestölle UNRWA:lle kesken Gazan humanitaarisen kriisin. Suomen tuki UNRWA:lle on ollut 5 miljoonaa euroa vuodessa. Ainoa perustelu, jonka ministeri Ville Tavio on esittänyt, on kritiikki UNRWA:n ja Hamasin välisen palomuurin riittävyydestä. YK:n kansainvälinen tuomioistuin arvioi väitettä viime lokakuussa eikä löytänyt sille näyttöä. Suomalaiset kehitysjärjestöt Fingo vaatii hallitusta kertomaan, mihin arvioon päätös nojaa.
