Jos työskentelemme deadline niskassa, saatamme samalla ahmia sokerimunkkeja ja halpispitsaa, vaikka ei pitäisi. Huomiomme on muualla, kun aivomme käskevät meitä keskittymään yhteen, ja vain yhteen asiaan: deadlineen.Tämä sama huomiosokeus liittyy myös kehitysyhteistyöhön, sanoo Harvardin professori Sendhil Mullainathan tuoreessa kirjassaan Scarcity: Why Having Too Little Means So Much.Kun ihminen on nälkäinen, hänen on vaikea keskittyä muuhun tärkeään. Nälässä oleminen on kuin olisi jättänyt kokonaisen yön nukkumatta.Tämä olisi hyvä ottaa huomioon kaikkein köyhimpiin kohdistuvassa kehitysyhteistyössä, Mullainathan sanoo podcast-haastattelussa. Olisi mietittävä tarkkaan, miten paljon köyhyydessä eläviltä voidaan vaatia avun vastineeksi. Esimerkiksi ilmestyminen pakolliseen koulutukseen voi tuntua ylivoimaiselta, jos henkisiä voimavaroja on vähän.Ajatuksia herättävästä kirjasta keskustellaan eilen ilmestyneessä Global Prosperity Wonkcastissa.Ks. myös Sendhil Mullainathanin video Ted-talkissa, jossa hän esittelee käyttäytymistieteiden soveltamista kehitysongelmiin.
Kenian kansalaistila kaventuu, mutta ihmisoikeuspuolustajat jatkavat taistelua
Vahvat kansalaisyhteiskunnan verkostot pystyvät paremmin reagoimaan ihmisoikeusloukkauksiin, tukemaan niiden kohteeksi joutuneita yhteisöjä ja vaatimaan päättäjiltä vastuunkantoa. Yhtä tärkeää on se, että ne auttavat säilyttämään demokraattisia arvoja tarjoamalla kansalaisille kanavia, joiden kautta he voivat ilmaista huoliaan, järjestäytyä yhdessä ja vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, kirjoittaa kenialainen ihmisoikeuspuolustaja Michelle Mwelesa.
