Ihmisoikeuksien päivänä on hyvä juhlia myös Euroopan unionin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 25-vuotispäivää. Vuonna 2000 hyväksytty EU:n perusoikeuskirja oli historiallinen askel kohti vahvempaa oikeuksien ja vapauksien turvaa.
EU on ollut merkittävä rauhanprojekti, joka on rakentunut demokratian, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien varaan. Perusoikeuskirja vahvistaa kansalaisoikeuksia, poliittisia oikeuksia ja sosiaalisia oikeuksia ja vahvistaa EU:n sitoutumista oikeusvaltion periaatteisiin ja oikeudenmukaisuuteen. Näiden oikeuksien vahvistamisella EU pyrkii ehkäisemään poliittisia ja sosiaalisia kriisejä ja konflikteja. Peruskirja on merkittävässä asemassa takaamassa EU:n kansalaisille tasa-arvon, vapauden ja suojelun, joita EU pitää erottamattomana osana kestävää rauhaa.
Juhlavuotena on syytä pysähtyä ja muistaa, että oikeudet ja vapaudet, joita pidämme arkipäiväisinä, vaativat jatkuvaa puolustamista. Perusoikeuksien toteutuminen ei ole automaattista – ei edes Euroopassa.
Järjestöjen toimintavapaus ja kansalaisten osallistumismahdollisuudet ovat monissa jäsenmaissa kaventuneet. Tämä kehitys uhkaa perusoikeuksien, erityisesti kansalais- ja poliittisten oikeuksien, toteutumista käytännössä. Siksi juhlavuosi on myös hetki vaatia konkreettisia toimia avoimen kansalaisyhteiskunnan puolustamiseksi.
Kapeneva kansalaisyhteiskunnan tila on todellinen uhka
Viime vuosina olemme nähneet huolestuttavia merkkejä siitä, että kansalaisyhteiskunnan toimintavapaus kapenee myös EU:n jäsenmaissa. CIVICUS-järjestön raportin mukaan kansalaisyhteiskunnan tila on tänä vuonna heikentynyt erityisesti Italiassa, Ranskassa ja Saksassa, joissa sen toimintavapautta haitataan merkittävästi muun muassa oikeudellisilla rajoituksilla ja lisääntyneellä poliisin voimankäytöllä.
Useissa jäsenmaissa on nähty erilaisia mielenosoituksia rajoittavia toimia ja pelkona on kehittyvä lainsäädäntö, joka pyrkii kriminalisoinnilla rajoittamaan aktivismin eri muotoja. Joissain jäsenmaissa järjestöjä on pyritty mustamaalaamaan ja heidän työnsä legitimiteettiä kyseenalaistamaan. Räikein esimerkki tästä on Euroopan parlamentissa perustettu ympäristöjärjestöjen rahoitusta syynäävä erillinen työryhmä.
Kansalaisjärjestöjen rahoitusta on leikattu ja säädelty lisääntyvästi. Kansalaisyhteiskunnan julkinen rahoitus on välttämätöntä toimivan demokratian kannalta. Sen avulla organisaatiot voivat tarjota riippumatonta asiantuntemusta, tukea yhteisöjä, ottaa kansalaiset mukaan päätöksentekoon, seurata EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa ja vaatia hallituksia ja yrityksiä tilivelvollisiksi. Ilman ennustettavaa ja läpinäkyvää julkista rahoitusta valvonta heikkenee, osallistuminen vähenee ja päätöksenteko altistuu entistä enemmän valvomatonta vaikutusvaltaa.
Kansalaisjärjestöt ovat keskeisiä toimijoita perusoikeuksien käytännön toteutumisessa. Järjestöt ja liikkeet mahdollistavat julkisen vallankäytön arvioinnin ja nostavat esiin poliittisten päätösten vaikutuksia kansalaisten arkeen. Ne luovat siltoja päättäjien ja kansalaisten välillä mahdollistamalla yhteiskunnallisen osallisuuden ja erityisesti heikoimmassa asemassa olevien äänen kuulumisen eri väyliä pitkin, aina mielenosoituksista asiantuntijalausuntoihin. Lisäksi kansalaisjärjestöt luovat yhteisöllisyyttä, sosiaalista luottamusta ja kriisinkestävyyttä, tuottavat palveluita ja innovoivat yhteiskunnallisia ratkaisuja.
Heikentynyt pääsy päätöksentekoon ja kuulemisiin on kaventanut myös kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Euroopan perusoikeuksien virasto raportoi kansalaisyhteiskuntatoimijoiden heikentyneestä tilanteesta jo vuoden 2024 raportissaan.1 Liian lyhyet lausuntokierrokset ja nopeutetut lainsäädäntöprosessit estävät kansalaisjärjestöjen täysipainoisen osallistumisen lainvalmisteluun.
EU:n on turvattava tilaa toimia
EU:n on suhtauduttava viimeaikaiseen kehitykseen vakavasti ja otettava määrätietoisia askeleita kansalaisyhteiskunnan tilan turvaamiseksi rajojensa sisällä ja ulkopuolella.
Tämä tarkoittaa riittävää rahoitusta, suojamekanismeja järjestöille ja selkeitä toimia jäsenmaissa ja EU-tasolla tapahtuvaa toimintatilan kaventamista vastaan. Marraskuussa 2025 hyväksytty EU:n kansalaisyhteiskuntastrategia on tapa toimeenpanna perusoikeuksia.
EU:n kansalaisyhteiskuntastrategia tekee näkyväksi sen, että perusoikeudet eivät ole pelkkiä juridisia normeja, vaan ne edellyttävät elinvoimaista kansalaisyhteiskuntaa. Strategia sisältää sekä varhaisen varoituksen mekanismeja että sitoumuksia kansalaisyhteiskunnan tilan suojelemiseksi ja jäsenmaissa esiintyvien rajoitusten torjumiseksi. Strategia myös lupaa lisätä EU-rahoitusta kansalaisyhteiskunnalle, vahvistaa oikeudellista suojaa ja luoda foorumeita dialogille. Näin se pyrkii varmistamaan, että järjestöt voivat toimia riippumattomasti ja osallistua perusoikeuksien toteuttamiseen käytännössä.
Suomen etu on jatkossakin demokraattinen, tasa-arvoinen ja oikeusvaltioperiaatteisiin tukeutuva EU. Vahva ja vakaa EU edistää Suomen menestystä ja turvallisuutta. Tämä ei tule toteen ilman elinvoimaista kansalaisyhteiskuntaa, jonka Suomi omissakin poliittisissa linjauksissa on tunnustanut demokratian kulmakiveksi. Suomen tuleekin olla eturintamassa puolustamassa avointa kansalaisyhteiskuntaa sekä kotimaassa että EU:ssa.
Kansalaisyhteiskunnan ylistäminen yhtä aikaa rahoitusleikkausten ja niiden toimintakykyä heikentävien saääntöjen voimaansaattamisen kanssa on parhaimmillaan tekopyhää – ja pahimmillaan vaarallista. Näennäinen demokratia ei palvele ketään, vaan heikentää kansalaisten ja hallitusten välistä luottamusta.
Perusoikeudet ja kansalaisyhteiskunnan tila kulkevat käsi kädessä. Juhlavuosi ei ole vain menneisyyden kunnioittamista, vaan hetki vahvistaa sitoutumista tulevaisuuteen, jossa demokratia ja ihmisoikeudet ovat aidosti turvattuja.