Pääsihteeri Ban Ki-moonin koolle kutsuma, YK:n yleiskokouksen yhteydessä pidettävä huippukokous on suurin ilmastokokous tähän mennessä: yli 120 maan johtajat ovat paikalla New Yorkissa. Suomea edustavat presidentti Sauli Niinistö ja ulkoministeri Erkki Tuomioja. Mukana on myös liike-elämän ja kansalaisyhteiskunnan edustajia.Kokouksen ensisijaisena tavoitteena pidetään maiden sitouttamista kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin, jotta ensi vuoden lopulla Pariisissa pidettävässä kokouksessa saataisiin aikaan sitova globaali sopimus päästövähennystavoitteista.Monet järjestöt ovat kritisoineet kokouksen tavoitteita kunnianhimottomiksi. ”Huippukokous heijastelee pikemminkin vastahakoisuutta kuin halua taistella ilmastonmuutosta vastaan”, todetaan Oxfam Internationalin kannanotossa.”Sen jälkeen kun maailman johtajat viimeksi viisi vuotta sitten keskustelivat ilmastonmuutoksesta, ovat ilmastoon liittyvät katastrofit maksaneet yli 112 000 ihmisen hengen, ja rahaa on kulunut lähes 500 miljardia dollaria”, järjestö arvioi.* * *YK on jakanut Twitterissä syyskuun ajan joka päivä ennen kokousta yhden esimerkin ilmastotoimista, joita tehdään eri puolilla maailmaa ilmastonmuutoksen torjumiseksi tai muutoksiin sopeutumiseksi. Kaikki 22 esimerkkiä on nyt kerätty yhdelle sivulle.Mukaan ovat päässeet esimerkiksi aurinkoenergian käyttö Bangaloren slummeissa, australialaisten naisten kampanja ilmastotietoisuuden lisäämiseksi sekä nicaragualaisten kalastajien toiminta kestävän kalastuksen puolesta.Yksi esimerkki käytännön ilmastotoimista: ghanalaisten tyttöjen ja naisten valmistamat bambupyörät. Video: YK
Kutsu COP31-briiffitilaisuuteen: Maailma ylittää puolentoista asteen kriittisen lämpenemisrajan – mitä tämä tarkoittaa?
Turkin Antalyassa järjestetään 9–20. marraskuuta YK:n ilmastosopimuksen 31. osapuolikokous. Ilmastoneuvotteluja leimaavat tänä vuonna globaali energiakriisi, kiristyvät konfliktit, vaikeasti ennustettava teknologiakehitys ja eskaloituvat ilmastotuhot. Pariisin sopimuksen pääasiallinen tavoite pitää maailman keskilämpötilan nousu alle tieteen kriittisenä pitämän 1,5 asteen ollaan nyt varmuudella ylittämässä. Miksi ilmastopolitiikka näyttää häviävän politiikan keskiöstä juuri “kriittisen vuosikymmenen” viimeisinä vuosina, ja mitä tavoitteen ylitys tarkoittaa käytännössä?
