Kehitysyhteistyön kansalaisjärjestöt etsivät aktiivisesti kumppanuutta yritysten kanssa. Silti yritysyhteistyöhön liittyy vielä haasteita, ilmenee Suomen Unicefin hiljattain julkaisemasta raportista Kansalaisjärjestöjen yritysyhteistyön motiivit ja haasteet (pdf).
Raportin aihe on erityisen ajankohtainen viimeaikaisten kehityspoliittisten muutosten vuoksi. Yrityksille on suunnattu enemmän kehitysyhteistyövaroja samalla, kun kansalaisjärjestöjen rahoitusta on leikattu.
Raportti perustuu Kepan jäsenjärjestöille lähetettyyn kyselyyn, johon vastasi 34 järjestöä. Niistä lähes kaikki sanoivat olevansa kiinnostuneita yritysyhteistyön mahdollisuuksista. Järjestöistä 28 oli jo yhteistyössä tai suunnitteli yhteistyötä yritysten kanssa, ja vain yksi kyselyyn osallistuneista järjestöistä suhtautui kielteisesti yritysyhteistyöhön.
Järjestöjen ja yritysten väliseen kehityspoliittiseen yhteistyöhön liittyy kuitenkin haasteita, joista yksi on yritysten roolin epäselvyys kehitysyhteistyössä, raportista ilmenee.
Järjestöt kritisoivat, että hallituksen vallitsevassa kehityspolitiikassa ei ole määritelty selkeästi sitä, mitä yrityksiltä odotetaan kehityspoliittisina toimijoina. Erityisesti huolta herättää kehitysyhteistyövarojen käyttäminen suomalaisyritysten viennin edistämiseen niin, että kehitystavoitteet unohtuvat.
”Tällä hetkellä kehityspolitiikka ei ohjaa yritysten ja järjestöjen yhteistyötä, eikä edistä vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta. Virkamiehet pohtivat vain, miten voivat edistää ministerin vienninedistämisagendaa. Kehityksestä ei keskustella”, toteaa erään tutkimukseen osallistuneen järjestön edustaja.
Kehitystavoitteet hukassa
Raportin tutkija Minna Hakkarainen toivoisi huomiota kiinnitettävän siihen, kuinka suomalaisten yritysten toiminta linkittyy kehitystavoitteisiin.
”Se, että jossain maassa on suomalaisen yrityksen jonkinlaista liiketoimintaa, ei vielä tarkoita sitä, että kehitys kehittyy. Liiketoiminnan lisääntyminen ei sinänsä välttämättä korreloi yleiseen kehitykseen. Se voi korreloida bruttokansantuotteeseen, mutta kehitys ei ole sama kuin bruttokansantuotteen kasvu”, Hakkarainen muistuttaa Kepan haastattelussa.
Hakkaraisen mukaan yritysyhteistyön linkittymisestä kehityspoliittisiin tavoitteisiin ei ole keskusteltu tarpeeksi.
”Sellainen avoin, laaja keskustelu siitä, mitä kehitys oikeasti on, on jäänyt käymättä”, Hakkarainen toteaa.
Hän kokee, että viralliset kehityspoliittiset tavoitteet, kuten köyhyyden vähentäminen, eivät tällä hetkellä yhdisty kunnolla kehityspolitiikan toimeenpanoon ja todellisiin vaikutuksiin.
Yritykset eivät näe itseään kehitystoimijoina
Helena Kekki yritysvastuuta ajavasta FIBSistä sanoo, että vaikka FIBSin toiminnassa mukana olevat yritykset ovat innostuneet kestävän kehityksen teemoista, se nähdään erillään kehitysyhteistyöstä. Nämä yritykset eivät välttämättä ole valtion kehitysyhteistyörahoituksen saajia vaan pyrkivät tukemaan kestävää kehitystä oman yritysvastuutoimintansa kautta.
”Meidän toiminnassa mukana olevat yritykset eivät välttämättä näe itseään kehitysyhteistyötoimijoina vaan ne ovat yrityksiä, jotka pyrkivät varmistamaan, että heidän liiketoimintansa on mahdollisimman pitkälle kestävän kehityksen mukaista.”
Tämä ei yllätä Kepan yritysyhteistyöasiantuntijaa Kari-Pekka Murtosta. Murtonen muistuttaa, että yritysten toiminnan pääasiallinen tavoite on taloudellisen lisäarvon tuottaminen. Hän puoltaa yritysten hyödyntämistä kehitysyhteistyön välineinä niiden oman logiikan mukaisesti sen sijaan, että niistä toivottaisiin kehitystoimijoita.
Yritysten roolia miettiessä Murtonen kehottaa ottamaan huomioon erot järjestöjen ja yritysten luonteissa. Hänen mukaansa yritysten ei pitäisi olettaa toimivan samalla tavalla kuin kansalaisjärjestöt.
”Kukin on olemassa jotain tarkoitusta varten. Yritykset keskittyvät yleensä luomaan ratkaisun rajattuun ongelmaan, eikä niiltä voi odottaa samanlaista kokonaisuuksien hallintaa kuin järjestöiltä, eikä siten samanlaisia kehitysvaikutuksia”, Murtonen perustelee.
Selkeät kriteerit yrityskumppanin etsintään
Unicefin raportista ilmenee, että järjestöillä on innostuksestaan huolimatta ongelmia löytää yhteistyökumppaneita. 74 prosenttia kyselyyn vastanneista järjestöistä piti sopivan yrityskumppanin löytämistä hankalana.
Neuvoksi yrityskumppanin etsintään Hakkarainen ehdottaa kriteerien selkiyttämistä potentiaalisten yrityskumppaneiden arviointiin.
”Tämä vaatii aivojumppausta, jotta järjestö pääsee selvyyteen siitä, mitä se oikeasti haluaa.”
Potentiaalisen yhteistyökumppanin kanssa pitäisi jo alussa sopia yhteistyön linjoista ja tavoitteista.
”Olisi hyvä jo tunnusteluvaiheessa pystyä avoimesti keskustelemaan tavoitteista. Eli ei oleteta, että meillä on sama tavoite, vaan sanotetaan, mikä meidän tavoitteemme on, mistä me voimme joustaa ja mistä emme jousta.”
Hakkarainen kehottaa järjestöjä pohtimaan tarkasti yritysyhteistyön tarvetta. Järjestöjen kannattaa hänen mukaansa pitää kiinni omista lähtökohdistaan ja tavoitteistaan eikä vaan sokeasti seurata yritysyhteistyötrendiä.
”Järjestöjen kannattaa miettiä, mikä on lisäarvo, jota yrityksiltä toivotaan toimintaan. Yritysyhteistyön pitäisi solahtaa luontevasti järjestön toimikenttään”, Hakkarainen sanoo.