Viime huhtikuussa panamalaisesta asianajotoimistosta julkisuuteen pulpahtaneet yli 11 miljoonaa dokumenttia ovat selvästikin laittaneet lisää kierroksia veronkierron ja -välttelyn kahlintaan.Veroasiat on nyt nouseva trendi myös Suomen kehitysyhteistyössä.Viime perjantaina Suomen ulkoministeriö esitti oman, nykyisen hallituskauden loppuun ulottuvan käytännön suunnitelmansa veroasioiden edistämiseksi kehitysyhteistyössä.”Tavoitteena on, että kehitysmaiden kyky kantaa veroja nousisi niin, että se olisi prosentin enemmän bkt:sta vuoteen 2020 mennessä”, selitti kehitysministeri Kai Mykkänen (kok.) toimintaohjelman esittelytilaisuudessa Helsingissä.Tällä hetkellä köyhimpien maiden kyky kerätä veroja kansalaisiltaan ja maassa toimivilta yrityksiltä on rajallinen.”Veroaste köyhimmissä eli LDC-maissa on vain 13 prosenttia, kun OECD:n keskiarvo on 30 prosenttia, ja Suomessa lähes 40 prosenttia”, Mykkänen totesi.”Jos kehitysmaat pystyisivät kantamaan yhden prosentin bkt:sta enemmän veroja, niin käytännössä mittaluokka olisi samaa kuin koko kansainvälinen kehitysapu. Eli tässä puhutaan ratkaisevista asioista sen suhteen, miten nämä yhteiskunnat onnistuvat pääsemään omille jaloilleen.”Kiinnostus kehitysmaiden oman rahoituksen lisäämistä kohtaan on kasvanut sen jälkeen kun kehitysyhteistyöbudjettia on leikattu.Toisaalta Suomi sitoutui viime vuonna Addis Abeban huippukokouksessa kaksinkertaistamaan tukensa kehitysmaiden verotuskyvyn vahvistamiselle – rahoitus nousee 17 miljoonasta 34 miljoonaan vuoteen 2020 mennessä.Namibiassa tuloksiaPääpaino köyhien maiden verotuksessa on Mykkäsen mukaan oltava yritysverotuksessa. Suurin kysymys on, miten yritykset oppivat maksamaan veroja.Oivallinen esimerkki yritysverotuksen kehittämisestä tulee Namibiasta, jossa Suomen verohallinto aloitti puolitoista vuotta sitten yhteistyöhankkeen.Verohallinnon ylijohtaja Sanna Alamäki kuvaili projektin alkua haastavaksi. Heti alussa afrikkalainen osapuoli oli tehnyt selväksi, että pelkkä kouluttaminen ei välttämättä auta, vaan eniten tukea olisi käytännön toimista.Suomalaiset alkoivat kehittää Namibian 15 hengen suurverotusyksikköä, jolla on noin 400 potentiaalista ”asiakasyritystä”. Näistä lähes kaikki ovat naapurimaasta Etelä-Afrikasta tulleita firmoja.Heti alussa namibialaiset veroviranomaiset piti saada ulos lomakkeidensa äärestä tutustumaan asiakkaisiinsa, jotta heillä olisi parempi käytännön ymmärrys firmojen toiminnasta.Oma osa-alueensa on ollut yritysten siirtohinnoittelujärjestelmän avaaminen byrokraateille. Monikansalliset firmat siirtävät usein voittonsa tilikikkailulla sellaisiin maihin, joissa verotus on kaikkein lempeintä, ja tämä mekanismi pitää tuntea.Tulokset Namibian hankkeesta ovat olleet lupaavia.Samankaltaisia saavutuksia on nähty Suomen tärkeissä kumppanimaissa Keniassa ja Sambiassa, joissa on ministeri Mykkäsen mukaan Veronkantajat ilman rajoja -toiminnan avulla saatu yritysverotuksen tuotto kaksinkertaistumaan pelkästään firmoihin kohdistuvia verotarkastuksia lisäämällä.”Muutamien satojen tuhansien panostuksella on saatu miljoonien lisäys verotuottoon”, Mykkänen totesi.”Kehitysmaiden osallistuminen päätöksentekoon taattava”Kehitysjärjestöjen terveiset tuonut Kepan veroasiantuntija Lyydia Kilpi kehui UM:n verolinjausta hyväksi avaukseksi.Kilpi muistutti, että yksi järjestöjen keskeisistä huolenaiheista verotuskysymyksissä on ollut köyhien maiden osallistumismahdollisuuksien takaaminen globaalien verosääntöjen laadinnassa.Nyt sääntöjä luodaan ennen kaikkea teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD:n piirissä, eikä jäsenyyden ulkopuolisilla kehitysmailla ole mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon.Juuri tästä syystä kehitysmaat ovat vaatineet YK:n alaisen verokomitean vahvistamista, ja tätä linjaa pitäisi myös Suomen tukea, Kilpi selitti.OECD-asioita seurannut Verohallinnon Namibia-hankkeen päällikkö Sami Koskinen huomautti yleisön joukosta, että kehitysmaat ovat kyllä päässeet osallistumaan kansainvälisten verosääntöjen päivittämiseen eli niin sanottujen BEPS-sääntöjen luomiseen.”Eri maanosien tahot, ja erityisesti Afrikan (verotuskattojärjestö) ATAF, olivat aika isossakin roolissa siinä keskustelussa, kun näitä säännöksiä rukattiin. Osallistumismahdollisuus oli sangen hyvä.””Ihan kokonaan se ei saneluna täältä meiltä teollisuusmaista tule.”Kilpi muistutti Koskista periaatteista.”On ihan kaksi eri asiaa olla mukana keskusteluissa ja konsultoitavana kuin olla tasa-arvoinen päätöksentekijä. Ja tasa-arvoisia päätöksentekijöitä kehitysmaat eivät OECD:ssä ole.”Neljä tavoitettaVaikka ohjelman esittelytilaisuudessa painotettiin kehitysmaiden oman veronkannon vahvistamista, pakettiin kuuluu monenlaisia työkaluja ja tavoitteita.Ohjelmassa halutaan muun muassa uudistaa kansainvälisiä verosääntöjä niin, että yritysten maakohtainen raportointi vakiintuu ja veronkiertoa sekä korruptiota saadaan kuriin.Sen lisäksi yritetään lisätä paikallisen kansalaisyhteiskunnan tietoutta verotuksen ja julkisten palveluiden välisestä kytköksestä, jotta se kannustaisi omaa hallitustaan kasvattamaan verotuloja ja niiden käyttöä yhteisiin palveluihin.Myös tutkimustietoa ja analyysiä aiotaan tuottaa lisää – erityisesti laittomista rahavirroista ja verotuskykyä vahvistavien toimien vaikuttavuudesta.Toimintaohjelma kestää hallituskauden loppuun, ja sen tuloksista raportoidaan eduskunnalle vuonna 2018.Verotus ja kehitys. Suomen toimintaohjelma 2016-2019 (pdf)Järjestökommentit Verotus ja kehitys -toimintaohjelmaan 25.5.2016 (pdf)
,