”Orjuuden kuvitellaan kuuluvan menneisyyteen tai että sitä on vain sodista ja köyhyydestä kärsivissä maissa. Tutkimuksemme osoittaa, että nykypäivän orjuutta on jokaisessa maassa”, toteaa Walk Free Foundation -järjestön puheenjohtaja ja perustaja Andrew Forrest.
Walk Free Foundation julkaisi 17. marraskuuta toisen kerran globaalin orjuusindeksinsä, jonka mukaan maailmassa on noin 35,8 miljoonaa orjaa. Nykyorjuutta ei pidä sekoittaa perinteiseen orjuuteen eli että ihminen on laillisesti jonkun yksityishenkilön tai valtion omaisuutta – tässä muodossa orjuus on kielletty kaikkialla maailmassa. Tänä päivänä ihmisiä orjuutetaan esimerkiksi pakkotyön, ihmis- ja seksikaupan, velkavankeuden ja pakkoavioliittojen avulla.
Hurjinta orjuus on Aasian ja Tyynenmeren alueella, jossa asuu noin kaksi kolmasosaa maailman orjista. Pahimpia ovat Intia (14,3 miljoonaa orjaa), Kiina (3,2 miljoonaa) ja Pakistan (2,1 miljoonaa).
Varsinkin Intiassa ja Pakistanissa usein kokonaisia perhekuntia orjuuttaa pakkotyö rakennuksilla, maataloudessa sekä tiili- ja tekstiilitehtaissa. Monet aasialaiset siirtotyöläiset muun muassa Nepalista, Sri Lankasta, Bangladeshista ja Filippiineiltä päätyvät orjuuden kaltaisiin oloihin varsinkin Lähi-idässä. Miehille pahin ala on rakennusala, naiset puolestaan joutuvat kärsimään seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pakkotyöstä kotiapulaisina.
Yksi Aasian alueen kasvavista ongelmista on niin sanottu vauvakauppa eli laittomat adoptiot.
Hyvinvointivaltioissakin on orjuutta
Intia, Kiina ja Pakistan sijoittuvat myös globaalin vertailun kärkeen, ja seuraavina ovat Uzbekistan ja Venäjä, joissa molemmissa on yli miljoona orjaa. Suhteellisesti eniten orjia on Mauritaniassa ja Uzbekistanissa, joissa molemmissa orjia on noin neljä prosenttia väestöstä. Mukana vertailussa on 167 maata.
Parhaiten indeksissä sijoittuvat sekä absoluuttisten että suhteellisten määrien suhteen Islanti ja Luxemburg, joissa kummassakin arvioidaan elävän orjuudessa alle sata ihmistä. Suomi on vertailussa kärkikymmenikössä, mutta silti meilläkin on indeksin mukaan noin 700 orjaa.
Suomi saa kritiikkiä siitä, että vaikka orjuuden muotoihin yritetään puuttua, samaan aikaan jotkut hallinnolliset linjaukset ja prosessit saattavat kriminalisoida orjuuden uhreja ja johtaa heidän karkoittamiseensa maasta.
EU-maissa nykypäivän orjuus näkyy pääosin ihmiskauppana: 70 prosenttia orjista on seksuaalisen hyväksikäytön uhreja ja 19 prosenttia pakkotyössä muun muassa maatalous-, rakennus- ja elintarvikesektorilla.
Mitä orjuuden kitkemiseksi tehdään?
Tämänvuotisen indeksin mukaan orjien määrä on 20 prosenttia suurempi kuin viime vuonna: 2013 orjia arvioitiin olevan noin 30 miljoonaa. Tutkimuksen tekijöiden mukaan suuremmat luvut eivät välttämättä kerro suoraan orjuudessa elävien määrän kasvusta, vaan ennen muuta parantuneista tutkimusmenetelmistä.
Uutta on myös se, että nyt indeksi arvioi myös sitä, mitä hallitukset tekevät poistaakseen orjuuden. 101:llä valtiolla 167:stä on olemassa jonkinlainen kansallinen suunnitelma nykyorjuuden kitkemiseksi, mutta harva toteuttaa sitä aktiivisesti.
Parhaiten orjuutta vastaan toimivat Hollanti, Ruotsi, Yhdysvallat, Australia, Sveitsi, Irlanti, Britannia, Georgia ja Itävalta. Heikoimmalla tolalla on orjuuden uhrien tukeminen: hyvin pärjänneidenkin maiden joukossa Norja on ainoa valtio, joka tarjoaa sekä lapsille että aikuisille kattavat tukipalvelut, sekä akuuteissa tilanteissa että pitkän aikavälin kuntoutuksen muodossa. Kun otetaan huomioon maiden taloudelliset resurssit, ovat erityisen hyvin pärjänneet Georgia, Filippiinit ja Jamaika, joissa taistellaan orjuutta vastaan lainsäädäntöä ja oikeustoimia parantamalla.
Raportissa muistutetaan, että suuri osa maailmassa tehtävästä pakkotyöstä tapahtuu yksityisissä yrityksissä. Silti vain kolme valtiota, Yhdysvallat, Brasilia ja Australia, yrittää selkeästi puuttua niissä toimivien yritysten koko alihankintaketjussa esiintyviin orjuuden muotoihin. Esimerkiksi Brasilia julkaisee ”mustaa listaa” yrityksistä, joiden on todettu käyttävän orjatyövoimaa.