IMF: Elpyminen edellyttää huomiota työpaikkoihin ja tulonjakoon

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailmanpankin vuotuisten kevätkokousten päätöslistalta puuttuvat tänä vuonna äänivaltauudistusten kaltaiset suuret, jäsenistöä jakavat aiheet, mutta kansainvälisen talousjärjestelmän ongelmat puhuttavat sitäkin enemmän.Etenkin IMF:n järjestämien seminaarien ohjelmissa heijastuvat maailmantalouden säätelyn suuret kysymykset.”Maailmantalous on jakautumassa kolmen eri kasvuvauhdin leireihin. Osalla maista menee hyvin, osalla olisi syytä petrata, ja kolmannella ryhmällä on pitkä matka kuljettavana”, Lagarde totesi lehdistötilaisuudessaan ennen kevätkokousta torstaina 18. huhtikuuta.Nopeimman kasvun maat löytyvät tällä hetkellä nousevista teollisuusmaista ja kehitysmaista. Niiden välillä on suuria eroja, mikä vaikeuttaa yhden mallin ratkaisujen löytämistä. Keskeisiä kysymyksiä ovat kuitenkin esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden säätely, investoinnit infrastruktuuriin sekä sosiaalipolitiikka.Yhdysvallat, Ruotsi ja Sveitsi kuuluvat keskinkertaisen kasvun maihin. Kestävän talouskasvun hankalimmat ongelmat löytyvät tällä hetkellä euroalueelta.Maailmantalouden epäsuhtainen kehitys on Lagarden mukaan vaarallista. Tilanteen korjaaminen edellyttää hänen mukaansa esimerkiksi maailmankaupan kauppavirtojen epätasapainojen korjaamista sekä panostuksia työpaikkoihin, tulonjakoon ja talouskasvuun.”Työpaikat, tulonjako ja talouskasvu ovat puhuttaneet viime aikoina monia, vaikka nämä asiat eivät perinteisesti ole olleet IMF:n aluetta. Aiomme kuitenkin tehdä tulevaisuudessa enemmän niihin liittyvää työtä”, Lagarde totesi.Budjettikuripolitiikka on tiivistynytVaikka IMF on alkanut puhua yhä useammin työpaikoista ja sosiaalipolitiikasta, on sosiaalisilta vaikutuksiltaan tuhoisa budjettikuripolitiikka kiristynyt eri puolilla maailmaa nopeasti.Tämä käy ilmi ”Age of Austerity” -raportista, jonka kehitysmaiden yhteistyöjärjestö South Centre julkaisi vuosikokousten alla yhdessä Columbian yliopiston kanssa.Budjettileikkaukset tulevat raportin mukaan kiihtymään vuonna 2013, ja niitä tehdään 119 maassa eri puolilla maailmaa. Vuoteen 2015 mennessä tilanne tulee todennäköisesti kärjistymään edelleen.Yksi raportin keskeinen johtopäätös on, että budjettileikkaukset tulevat tuntumaan kaikista eniten kehitysmaissa.”Budjettileikkausten ajoitus, laajuus ja mittaluokka ovat kyseenalaisia. Ne tulevat vaarantamaan sosiaalisen ja taloudellisen toipumisen sekä YK:n kehitystavoitteiden saavuttamisen”, raportti linjaa.Toinen raportin kirjoittajista, Columbian yliopiston Isabel Ortiz nosti Washingtonissa esiin sen, että YK-järjestöt ovat tuoneet budjettikuripolitiikan uhkia esiin jo vuoden 2008 kriisistä lähtien. Nyt monet ennustuksista näyttävät käyvän toteen.”YK julkaisi vuonna 2009 ekonomisti Joseph Stiglitzin komission raportin, joka sisälsi paljon toimivia lääkkeitä kriisiin. Nämä opit tulisi nyt kaivaa esiin”, Ortiz totesi.Rahoitusmarkkinoiden ongelmia ei ole ratkaistuMyös rahoitusmarkkinoiden säätelyn puutteet puhuttavat edelleen. Lagarde nosti puheessaan esiin huolen virallisen pankkijärjestelmän ulkopuolisesta ”varjopankkitaloudesta”, jota ei vuoden 2008 kriisin jälkeen ole edelleenkään säädelty kunnolla.”Varjopankkitalous ja johdannaismarkkinat ovat keskeisimpiä ongelmia, vaikka molempien alueiden säätelyssä on tehty myös edistysaskelia.”Nämä ongelmat koskevat myös kehittyviä maita. Lagarde sivusi puheessaan Kiinan pankkisektorin mahdollisia uhkia.Viimeinen rahoitusmarkkinoiden ongelma ovat pankit, joiden kaatuminen horjuttaisi yksittäisten valtioiden talouksia. Myös tämä ongelma odottaa vielä kunnollisia ratkaisuja.Kepa.fi: Oxfam Maailmanpankille: Köyhyys kuriin eriarvoisuuteen puuttumalla