Kehitysapua myös virtahepojahtiin! Katso kuva!

Oli kirpeä aamu Luangwa-joen varrella Sambiassa. Vesi punersi verestä, korppikotkat kurkkivat lähipuista. Eteläafrikkalaiset metsästäjät kahlasivat hiljalleen niin lähelle virtahepoa kuin pääsivät säikäyttämättä tätä. Sitten – pam! – ja hetken ajan jättimäinen nisäkäs riuhtoi vedessä. Sitten veden pinta taas tasoittui.

Teksti: Esa Salminen Kuva: Esa Salminen

Seisoimme rannalla, tanskalainen kehitysyhteistyöntekijä ja minä. Hän oli puistonvartijalaitoksella kehitysapurahoin maksettuna asiantuntijana, minä käytin viimeisiä lomiani ennen kuin palaisin Suomeen seuraamasta suomalaisrahoitteista kehitysapua. Elettiin kevättä 2005.Japanilainen eläinlääkäri – kehitysyhteistyöntekijä hänkin – punnitsi hippojen munuaiset rantatöyräällä ja teki tilastoa tapettujen eläinten eri ominaisuuksista syistä, joita en ymmärtänyt, koska en ole eläinlääkäri. Sambialaiset nuorukaiset leikkasivat lihaa kirveillä. Se kuivatettaisiin ja myytäisiin etupäässä vankiloihin. Nahasta tehtäisiin ruoskia turisteille.Oli ollut kuiva vuosi, ja virtahepojen harvennukseen oli saatu poikkeuksellisen paljon lupia. Virtahepoja oli parempi ampua kuin antaa niiden kuolla nälkään, sillä näin kansallispuisto sai metsästysturistien rahat, eivätkä ruhot jääneet joenvarteen levittämään pernaruttoa.***Kun Suomessa alettiin uutisoida, että kehitysapua oli käytetty jopa krokotiilinmetsästykseen, en ensin ymmärtänyt, miksi se on lööppikamaa. Miten niin ”jopa”?Sitten tajusin, että ainakin täällä Etelä-Suomessa metsästys nähdään herrojen harrastuksena, eräänlaista rikkaiden retosteluna. Oliko iltapäivälehtien toimittajien ajatus ollut se, että Afrikassa gepardihattuiset ökyrikkaat posauttelevat krokoja, hörppivät kaatoryyppyjä ja nauraa röhöttävät Pohjoismaiden löyhälle apupolitiikalle?Tai ehkä haluttiin vain otsikko ja lukijoita. Siellä se Kankkulan kaivo taas oli. En ole nähnyt yhdenkään toimittajan etsineen jutussa syitä sille, miksi krokotiileja metsästetään. Kehitysministeri Heidi Hautalakin aluksi vähän nikotteli, mutta sentään muutaman päivän jälkeen alkoi selvittää puheissaan ja kirjoituksissaan, että Zambesi-joen krokotiilit tappavat yli sata ihmistä vuodessa.Joet ovat maaseudulla tärkeitä niin viljelylle, pyykkäämiselle kuin peseytymisellekin. Krokotiilinmetsästys on valtion perusteltua toimintaa kansalaisia suojellakseen.Se on vähän kuin pihapiireihin tuppautuvien susien lopettaminen täällä Härmässä. Sillä erotuksella, että krokotiilit ovat oikeasti vaarallisia ja tappavat erityisesti veden äärellä hyöriviä lapsia ja pyykkääviä naisia. Kun asuin Mosambikissa, tällaisia uutisia näki lehdissä melko usein.Se on selvää, ettei maaseudun kehittämisohjelman rahoja saa käyttää muuhun kuin mihin ne on tarkoitettu. Ja toki Mosambikissa vilunkia tapahtuu siinä missä muuallakin (nykyään ei kehtaa edes kirjoittaa, että muissakin köyhissä maissa kun ei täällä Suomessakaan niin puhtoisia olla). Sivumennen sanoen se, että kuitteja ei aina löydy, voi olla jopa hyvä asia: ei ole haluttu väärentää. Tyhjinä hankitut kuitit ovat nimittäin halpoja.Mutta toivottavasti Mosambikissa edelleen metsästetään krokotiileja julkisilla varoilla silloin, kun sille on tarvetta.

,