Haavisto viittasi siihen, kuinka lähemmäs 400 Eurooppaan pyrkinyttä ihmistä hukkui lokakuun 3. päivänä Italian Lampedusa-saaren edustalla. Oletettavasti he olisivat hakeneet turvapaikkaa, jos olisivat päässeet perille.”Minun ensimmäinen kysymykseni on: Mistä nämä ihmiset tulivat? Jos he olivat eritrealaisia pakolaisia, mitä me voimme tehdä Eritrean kanssa? Mikä on vastaus? Millaiset yhteiskunnat synnyttävät pakolaisuutta — ei vain Eurooppan vaan afrikkalaisiin naapurimaihinsa?”Euroopan erikoisesta reaktiosta kirjoitti tällä viikolla Kepan sivuille myös kolumnisti Emilia Kukkala.”Ei kukaan kurillaan lähde Välimerelle hukkumaan. Toisekseen, ei ole meidän asiamme kenenkään liikkumista estää, oli lähtötilanne mikä hyvänsä – mutta ei etenkään, kun se on sietämätön”, Kukkala kirjoitti. ”Kymmenessä vuodessa Välimereen on arvioitu hukkuneen yli 20 000 paremman elämän perässä matkannutta siirtolaisia. Välimeri on jo valtava hautausmaa.”Haaviston mukaan poliittisia vastauksia tulee etsiä myös niihin syihin, miksi ihmiset lähtevät hakemaan turvaa muista maista. Yksi areena vastausten hakemiseen voisi olla Afrikan unioni, jonka kokouksissa EU:n johtajat eivät tapaa käydä.”Ihmiset kyselevät missä Eurooppa on”, usein Afrikan unionissa vieraileva Haavisto sanoi. ”Minusta tuntuu, ettei dialogia ole.”Se on arvatenkin yksi syy myös sille, miksi Euroopan poliittinen vaikutusvalta entisissä siirtomaissaan huteroituu. Afrikan johtajien kanssa maanosan tilanteesta puhuvat aivan muut maat.
Kehitysyhteistyöstä leikattiin historiallisen paljon viime vuonna – Fingo: ”Haluammeko seurata Donald Trumpin jalanjäljissä kohti epäjärjestyksen aikaa?”
Suomi on tippumassa pohjoismaisesta viiteryhmästä.
