Kesäkuun 29. päivä Pekingissä allekirjoitettiin AIIB:n sopimuskirja, ja mukana oli 50 perustajamaata, myös Suomi. Tilaisuudessa kiinalaiset vakuuttivat, että AIIB tulee noudattamaan kansainvälisiä sääntöjä ja standardeja ja tulee olemaan tehokas ja läpinäkyvä toimija, kun se aloittaa toimintansa vuoden 2015 lopussa. Tätä kun ei oikein voi sanoa alueen perinteisistä kehitysrahoittajista Maailmanpankista ja Aasian kehityspankista, jotka ovat vähät välittäneet paikallisista ihmisistä hankkeissaan, vaikka väittävät vähentävänsä köyhyyttä.Kehitysrahoituksesta keskustellessa tulee huomioida nämä uudet kehitysrahoittajat, joihin kuuluvat Aasiassa AIIB:n lisäksi muun muassa Kiina, Intia, Malesia, Thaimaa ja Vietnam.AIIB:ssä on mukana useita eurooppalaisia maita, ja kiinalaisten mukaan heidän läsnäolonsa varmistaa vastuullisen toiminnan. Kiina kieltää AIIBn olevan poliittinen toimija, mutta kriitikoiden mukaan kyseessä on nimenomaan Kiinan vaikutusvallan kasvattaminen Aasiassa. Kiina rahoittaa uudesta pankista 30 prosenttia, mutta sen äänivalta on vain 26 prosenttia. Muiden osakkaiden äänivalta on rajoitettu 15 prosenttiin riippumatta rahoitusosasta. Johtokunta ei toimi pankin pääpaikassa Pekingissä, mikä lisää toiminnan tehokkuutta. Mutta pystyykö ulkopuolinen johtokunta valvomaan pankin toimintaa, kuten sopimuskirjassa määritellään?Uudella pankilla on säännökset, joilla estetään korruptio, tarjouspyynnöillä kikkailu, byrokratia ja ympäristön tuhoaminen sekä muut suuriin infrastruktuurihankkeisiin liittyvät kompastuskivet. AIIB aikoo myös tehdä yhteistyötä muiden monenkeskisten ja kahdenvälisten rahoittajien kanssa, sillä Aasian tarvitsemat infrastruktuurihankkeet vaativat miljardien dollarien rahoituksen, joihin kukaan ei yksin pysty.
Kehitysyhteistyöstä leikattiin historiallisen paljon viime vuonna – Fingo: ”Haluammeko seurata Donald Trumpin jalanjäljissä kohti epäjärjestyksen aikaa?”
Suomi on tippumassa pohjoismaisesta viiteryhmästä.
