YK:n päämaja New Yorkissa.
YK:n päämaja New Yorkissa. Kuva: samdiesel/iStock

HLPF piti sisällään yksinkertaisen viestin: Herätys!

Koronan pitäisi olla herätys, joka havahduttaa ihmiskunnan toimimaan kestävän tulevaisuuden puolesta. Tämä viesti välittyi vahvana toista kertaa virtuaalisesti järjestetystä YK:n kestävän kehityksen korkean tason poliittisesta foorumista, kirjoittaa Fingon Rilli Lappalainen.

Teksti: Rilli Lappalainen

YK:n kestävän kehityksen korkean tason poliittinen foorumi (High level political forum, HLPF) on mekanismi, jolla seurataan kestävän kehityksen tavoitteiden edistymistä ja käydään keskustelua kestävästä kehityksestä osana yleistä maailman kehitystä.

HLPF tarjoaa ainutlaatuisen paikan YK:n jäsenmaiden ja YK-perheen lisäksi muille sidosryhmille osallistua keskusteluun. Foorumi luotiin Rion vuoden 2012 kokouksessa, ja se on kokoontunut sen jälkeen vuosittain. HLPF toimii YK:n talous- ja sosiaalineuvosto ECOSOCin yhteydessä, ja sen päätökset vahvistetaan siellä.

Tämän vuoden teemana oli kestävää kehitystä edistävä toipuminen koronapandemiasta. HLPF toteutettiin toista kertaa lähes täysin virtuaalisena.

Perinteiseen tapaan virallisten osuuksien, maiden omien raporttien ja sivutapahtumien määrä ylitti 300 tilaisuutta. Näiden lisäksi eri sidosryhmät järjestivät arvioilta saman verran omia sivutapahtumiaan. Koska kaikki tilaisuudet tapahtuivat omissa kuplissaan, ei paljon kaivattua keskusteluyhteyttä eri tapahtumien välillä päässyt syntymään. Eikä ”HLPF-henkeä”, joka on syntynyt yli 5 000 ihmisen työskennellessä kahden viikon ajan saman katon alla. Tätä kaipasivat kaikki nyt ehkä enemmän kuin koskaan.

YK:n pääsihteeri António Guterres pitämässä puheenvuoroa HLPF:n aikana. Kuva: UN Photo / Manuel Elías.

Kestävän kehityksen edistyminen maailmanlaajuisesti ei näytä hyvältä. Vuosittain julkaistavan The Sustainable Development Goals –raportin mukaan globaali köyhyys on kasvanut ensimmäisen kerran 20 vuoteen. Raportin päätelmät perustuvat Global SDGs Indicators Databaseen, joka kokoaa yhteen globaalia, alueellista ja kansallista tietoa sekä ja metadataa.

Yli 100 miljoonaa ihmistä on pudonnut äärimmäiseen köyhyyteen. Myös nälkää näkevien määrä on kasvanut suunnilleen yhtä paljon. 255 miljoonaa työpaikkaa on kadonnut ja toista sataa miljoonaa lasta on poissa koulusta, jolloin perustaitojen, kuten lukemisen oppiminen vaarantuu.. Korona-ajanjakso ei ole vähentänyt kasvihuonepäästöjen määrää. Luontokato etenee ja paljon huomiota saanut hyvä kehitys muovin vähentämiseksi on pysähtynyt. Digitaalisuus on pakottanut kehittämään uusia muotoja kommunikoida ja oppia uusia taitoja. Kuitenkin lähes puolet maailman väestöstä ei pääse internetiin.

Pandemia on iskenyt kaikkein pahimmin muutenkin heikossa asemassa oleviin ihmisiin. Globaali rokotekattavuus kertoo rajua kieltä todellisuudesta: Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa sadasta ihmisestä 68 on rokotettu, Saharan etelän puoleisessa Afrikassa alle kaksi kesäkuun lopun tilastojen mukaan. Jos kehittyville maille luvattu rahamäärä oikeasti maksettaisiin, saataisiin WHOn pääjohtajan mukaan 10 prosenttia maailman väestöstä rokotettua syyskuun loppuun mennessä ja 30 prosenttia vuoden loppuun mennessä. Valitettavasti puheet eivät näytä muuttuvan teoiksi. Kehittyvien maiden tuska yltyy ja avoimesti puhutaan jo rokotenationalismista tai rokoteapartheidista.

YK:n pääsihteeri Antonio Guterresin mukaan meillä on nyt todella kiire ja seuraavat 1,5 vuotta ovat kohtalonvuodet koko maapallolle löytää nopeita ratkaisuja. Koronan pitäisi olla nse herätys, jota ihmiskunnan on kuunneltava vakavasti ja tehdä johdonmukaisesti kaikilla tasoilla ratkaisuja, jotka huomioivat kestävän kehityksen kaikki ulottuvuudet.

Kansalaisten pitää myös nähdä miten päätökset tehdään, mitkä ovat asioiden yhteydet ja johtavatko poliittiset päätökset haluttuun muutokseen.

Rilli Lappalainen

Äänenpainot alkavat nousta nyt useamman maan edustajilla verrattuna aikaisempaan. Syinä ovat ilmastonmuutoksen eteneminen ja korona. Lisäksi kehittyvien maiden velkataakka alkaa aiheuttaa todella suuria vaikeuksia ja estää niitä kehittämästä talouttaan. Samaan aikaan SIPRIn tutkimusten mukaan maiden puolustus- ja turvallisuuskulut ovat kasvaneet koronan aikaan 2,6 prosenttia.

HLPF:n vuosittainen poliittinen sitoumus on niin sanotun ministeriviikon lopussa hyväksyttävä poliittinen julistus. Sen hyväksymisestä on tullut vuosi vuodelta vaikeampaa. Viime vuonna sitä ei saatu neuvoteltua ollenkaan, ja tänäkin vuonna sitoumuksen laatimisessa on ollut erittäin suuria vaikeuksia. Jokavuotiset väännöt on käyty muun muassa ilmastosta, sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja Palestiinasta.

Näistä äänestettiinkin loppuistunnossa: Venäjän esityksestä kahdesta ensin mainituista ja Israelin esityksestä Palestiinasta. Äänestykset eivät tuoneet muutosta poliittiseen julistukseen ja neuvotteluja fasilitoineet Suomi ja Irak voivat olla tyytyväisiä siihen, että julistus saatiin hyväksyttyä.

Sitoumus ei ole kuitenkaan niin vahva – sanamuodot ovat löyhempiä kuin monissa aiemmissa eri sopimuksissa tai sitoumuksissa – että se kannustaisi maita kiihdyttämään toimiaan. Tähän tarvitaan muitakin keinoja.

YK:n yleiskokoussali HLPF:n aikana. Kuva: UN Photo / Manuel Elías

Kestävän kehityksen edistämisestä johdonmukaisesti kaikkialla yhteiskunnassa  puhutaan vuosi vuodelta yhä enemmän. Toistaiseksi se näyttäytyy puheissa ja maaraporteissa eri tavoitteiden linkityksinä toisiinsa tai erilaisina heijastusvaikutuksina, kuten vaikkapa kasvihuonepäästöjen huomioimisena.

Esimerkiksi OECD ja muut tutkimuslaitokset ovat kehittäneet erilaisia teknisiä mittareita ja työkaluja edistämään johdonmukaisuutta. Niiden avulla pystytään todentamaan ja analysoimaankin asioita, mutta yhä enemmän haasteeksi tulee se, että niiden käyttö ei ohjaa poliittisiin päätöksiin, eikä sen myötä haluttuihin muutoksiin.  

YK:n kestävän kehityksen edellisen tutkijapaneelin toimesta laadittiin esitys kestävän kehityksen nopeuttamiseksi valituista kuudesta muutosalueesta. Tätä logiikkaa Suomikin on lähtenyt kokeilemaan kansallisesti parhaillaan työn alla olevassa tiekarttaprosessissa. 

Siksi onkin hämmentävää, kuinka siiloissa edelleen asioita ajatellaan. Nostin tämän esiin eri keskusteluissa muun muassa OECD:n johdonmukaisuuswebinaarissa, jossa olin mukana. Samoin kuin sen, että tarvitaan näkyvää poliittista tahtoa, viestintää ja positiivisia esimerkkejä siitä, mitä hyötyä johdonmukaisuuden huomioimisesta on.

Kansalaisten pitää myös nähdä miten päätökset tehdään, mitkä ovat asioiden yhteydet ja johtavatko poliittiset päätökset haluttuun muutokseen. Tässä on järjestöillä tärkeä paikka toimia.

, ,

Lisätiedot aiheesta

  • Johtaja, kestävä kehitys Rilli Lappalainen

    Toimin asiantuntijajohtajana kestävän kehityksen edistämiseksi Fingon vaikuttamistyössä. Erityisalana systeeminen muutos, johdonmukaisuus, kansainvälinen vaikuttaminen ja aktiivinen kansalaisuus. Toimin mm. Foruksen (International platform for national platforms) varapuheenjohtajana ja eurooppalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen kattojärjestö CONCORDin puheenjohtajana.