Mitä pitäisi tehdä, jotta kukaan ei jää digitalisaatiossa jälkeen? Miten digitaalisia alustoja voidaan hyödyntää paremman maailman rakentamisessa? Entä millaisia uhkakuvia digitalisaatioon liittyy?
Tästä kaikesta keskusteltiin osana YK:n kestävän kehityksen seurantakokousta. Mukana oli asiantuntijoita ympäri maailmaa. Yksi keskustelun keskeisimmistä käsitteistä oli digitaalinen pääoma. Se tarkoittaa sitä, että yksilöillä ja yhteisöillä on riittävä tietotekninen kapasiteetti osallistua yhteiskunnan toimintaan, talouteen ja demokraattisiin prosesseihin.
”Kukaan ei saa jäädä jälkeen, mutta se itsessään ei riitä. Täytyy myös pitää huolta siitä, että digitalisaatio voimaannuttaa ihmisiä”, sanoo Chris Worman TechSoup-järjestöstä.
Puolet maailman väestöstä elää ilman internetiä
Vielä tänäkin päivänä 40-50 prosenttia maailman väestöstä elää internetin ulkopuolella. Voidaan puhua digikuilusta. Pandemian aika on syventänyt kuilua entisestään, sillä kaikille digiloikka ei ole ollut mahdollinen.
”Digikuilu johtaa sosiaaliseen ja taloudelliseen syrjäytymiseen. Erityisen tärkeää kuilun kurominen olisi marginaaliin joutuneissa väestöissä, esimerkiksi köyhien parissa”, sanoo Deirdre de Burca Forus-verkostosta.
Samalla täytyisi varmistaa, etteivät julkiset palvelut palvele vain etuoikeutettuja väestönosia. Ei voida olettaa, että kaikilla on nettiyhteys ja tarvittavat laitteet käytössään, de Burca muistuttaa. Koronapandemia on osoittanut, mitä internet-yhteyden ulkopuolelle jääminen tarkoittaa: miljoonia lapsia ja nuoria on joutunut lopettamaan koulun kesken, kun etäkoulun käyminen ilman nettiä ei ole onnistunut.
Tässä suhteessa korona on toiminut herättäjänä: on havahduttu siihen, että digikuilu täytyy kuroa umpeen. Muuten kestävän kehityksen tavoitteita voi olla mahdoton saavuttaa. Helppoa se ei kuitenkaan ole, sanoo eteläafrikkalainen ihmisoikeusaktivisti Anriette Esterhuysen.
”Digikuilu on seurausta kehittyvien maiden ongelmavyyhdistä. Jos näitä perustavanlaisia ongelmia ei ratkaista, digitalisaatiosta on turha haaveilla. Miten digiä voi käyttää ilman sähköä? Entä ilman lukutaitoa?”
Parempaa demokratiaa vai kohti autoritaarisempaa maailmaa?
”Parhaimmillaan digitalisaatiolla on kansalaisyhteiskuntaa voimistava vaikutus. Yhä useampi pystyy osallistumaan ja sitoutumaan toimintaan”, sanoo Amy Taylor CIVICUS-järjestöstä.
Digitalisaatioon liittyy kuitenkin myös monia huolia: disinformaatio, valvonnan lisääntyminen ja sananvapauden tukahduttaminen. Korona-aikana on nähty, miten valtiot ovat hätätilaan vedoten kaventaneet kansalaistensa sananvapautta. Tarkkana tulisi olla myös vallitsevien yritysmallien kanssa.
“Meidän täytyy olla kriittisiä sen suhteen, millaisiin yritysmalleihin tukeudumme työssämme. Monet yritykset tekevät rahaa ääriajattelulla”, Anriette Esterhuysen muistuttaa.
Usein myös valtioiden toiminta on ongelmallista. Karen Yu kertoo disinformaatiosta Taiwanissa seuraavaa: ”Kiina on käyttänyt digitaalista teknologiaa aseena, jolla se pyrkii murentamaan Taiwania sisältä päin. Disinformaatio on todellinen uhka maamme demokratialle.”
Digitalisaatio on siis kaksiteräinen miekka. Suomen ulkoministeriön ihmisoikeuksien suurlähettiläs Rauno Merisaari muistuttaa, että demokratian vahvistamisen lisäksi teknologiaa voidaan käyttää myös autoritaarisiin tarkoituksiin. Mitä enemmän digialustoja käytetään, sitä enemmän tapahtuu myös valvontaa ja datan louhimista kansalaisilta.
”Uusia teknologioita ei tule pysäyttää, mutta tarvitsemme enemmän avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Digitalisaation pitää tehdä yhteiskunnista demokraattisempia, ei autoritaarisempia”, Merisaari sanoo.
Asiantuntijat ovat samaa mieltä siitä, että onnistunut digitalisaatio vaatii yhteistyötä. Yhteistyötä tarvitaan eri toimijoiden välillä: yksilöiden, valtioiden ja yritysten, samoin erilaisten kansalaisyhteiskunnan yhteenliittymien. Ennen kaikkea tarvitaan lainsäädäntöä, jolla digitaalista tilaa turvataan.
”Digitaalisten alustojen pitäisi olla turvallisia tiloja kaikille. Siellä ei pitäisi olla rasismia eikä sukupuolittunutta väkivaltaa”, Merisaari sanoo.
Tarjolle erilaisia osallistumisen tapoja
Jatkuva etäelämä alkaa tympäistä jo monia. Silti on niitäkin, joille virtuaaliloikka on ollut siunaus, muistuttaa Sara Brandt Globalt Fokus -verkostosta.
“Virtuaalisuus on laajentanut ja syventänyt osallistumista. Monelle fyysinen osallistuminen on vaikeaa tai mahdotonta, mutta etänä heidän ei tarvitse ostaa lentolippuja eikä vatvoa viisumien kanssa. Näin osallisuutta myös Euroopan ulkopuolelta voidaan lisätä.”
Entä jos tulevaisuudessa kaikki tapaamiset olisivat virtuaalisia? Miten voimme olla varmoja siitä, ettemme menetä jotain arvokasta?
”On tietysti tärkeää, että myös fyysinen tila tulee takaisin, mutta sen rinnalla täytyy koko ajan pitää virtuaalinen ulottuvuus”, Brandt täsmentää.
Lisäksi pitäisi jatkuvasti muistaa niitä, joille digitalisaatio on vasta kaukainen haave. Tässä on toinen asia, josta asiantuntijat ovat samaa mieltä: tarjolla on oltava monenlaisia osallistumisen tapoja. Hybridi on tullut jäädäkseen.