Kuva: LordRunar / iStock

Kaikesta ei päätetäkään eduskunnassa 

Poliittisia päätöksiä tehdään eri tasoilla. Nyt aloittavan eduskunnan on oltava aktiivinen myös EU- ja YK-tasoilla päätettävissä asioissa.

Teksti: Rilli Lappalainen

Suomalaista äänestysikäisistä 72 prosenttia äänesti juuri käydyissä eduskuntavaaleissa. 28 prosenttia ei äänestänyt, mikä tekee nukkuvien puolueesta vaalien voittajan. Nyt valituista 200 kansanedustajasta peräti 178 on kunnanvaltuutettuja ja 114 aluevaltuutettuja. Lähes yhdeksällä kymmenestä (89 prosenttia) uudesta kansanedustajasta on nyt kaksoismandaatti sekä kansanedustajana että kunnanvaltuutettuna. Yli puolet (56 prosenttia) edustajista on samanaikaisesti kansanedustaja, aluevaltuutettu ja kunnanvaltuutettu. Niinpä vaalien voittaja onkin kuntapuolue. Nämä faktat tekevät uudesta eduskunnasta kiinnostavan vallankeskittymisen näkökulmasta. Etenkin, kun samaan aikaan monista Suomeakin koskettavista asioista, päätetään kansainvälisesti.   

Suomi alkoi integroitua läntisten demokratioiden arvoyhteisöön, kun Kansainliitto hyväksyi maan jäsenekseen joulukuussa 1920. Sotien välisenä aikana suomalaiset löysivät kansainvälisyydestä yhteisen nimittäjän. Yli sadan vuoden historian aikana olemme kiinnittyneet tiiviisti Kansainliiton seuraajaan Yhdistyneisiin kansakuntiin, Euroopan unioniin ja nyt viimeksi Natoon. 

Erityisesti EU:n politiikka vaikuttaa niin suorasti kuin epäsuorasti jäsenvaltioiden kansalliseen politiikkaan. Unionin jäseniksi hyväksytyt valtiot luopuvat vapaaehtoisesti suuresta osasta itsemääräämisoikeuttaan ja sitoutuvat noudattamaan jo voimassa olevaa sekä tulevaisuudessa säädettävää ylikansallista lakinormistoa. Toisaalta vain jäsenyys tarjoaa suoran mahdollisuuden aktiivisesti vaikuttaa ylikansallisen politiikan sisältöön. Jäsenvaltiot ovat EU:n päätöksentekojärjestelmän keskeisiä toimijoita, sillä hallitusten välistä ulottuvuutta edustavat Eurooppa-neuvosto eli huippukokoukset sekä ministerineuvosto ovat edelleen unionin selkeästi tärkeimmät päätöksentekofoorumit.  

Suomen eduskunnalla on vahva rooli Euroopan unionin päätöksenteossa verrattuna moneen muuhun unionin jäsenmaahan. Eduskunta päättää, miten Suomi suhtautuu niihin EU:ssa päätettäviin asioihin, jotka sisältönsä puolesta kuuluvat eduskunnan toimivaltaan. Eduskunnassa kaikki valiokunnat käsittelevätkin EU-asioita, mutta eduskunnan kanta päätetään tavallisesti suuressa valiokunnassa. Jäsenmaiden parlamentit eivät ole suoraan edustettuina EU:n toimielimissä. Ne osallistuvat unionin päätöksentekoon valvomalla ja ohjaamalla oman hallituksensa EU-politiikkaa.  

Vahva, yhtenäinen ja toimintakykyinen Euroopan unioni on Suomen etu. Globaalissa maailmassa EU on Suomen viitekehys ja yhteisö, jonka kautta voimme olla kokoamme suurempi toimija. EU antaa äänellemme painoarvoa ja on edelleen myös ulkopolitiikkamme tärkeimpiä viiteryhmiä. 

EU on työvälineemme globaalien kriisien ratkomiseen. Rajat ylittävien ongelmien ratkaisut vaativat rajat ylittävää yhteistyötä. Koronapandemia oli EU:lle todellinen stressitesti, jonka hoidossa alkukangertelun jälkeen onnistuttiin kohtalaisesti. Suurin hyöty meillekin oli varmasti rokotteiden yhteishankinta, mikä takasi rokotteiden saamisen myös Suomen kaltaisille pienille markkinoille. Myös ilmastonmuutoksen uhkaa vastaan EU:lla on enemmän voimavaroja kuin yksittäisellä maalla löytää parempia ratkaisuja ja sosiaalisesti oikeudenmukaisempia keinoja, joilla vähennetään päästöjä. Globaali ilmastotyö hyödyttää siis myös suomalaisia. EU:n sisämarkkinat ovat maailman avoimimmat ja kehittyneimmät kaupanteon paikat. EU:n luomat standardit, kuten yritysvastuu, luovat pohjaa globaaleille malleille.  

Ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, demokratia, tasa-arvo ja oikeusvaltio sekä jäsenmaiden keskinäinen solidaarisuus ovat unionin peruskivi. Yhteiset arvot tukevat ja rakentavat turvallisuutta ja luottamusta. Niiden puutteellinen toteutuminen haurastuttaa niin EU:ta kuin jokaista jäsenvaltiota. Säröt arvopohjassa heijastuvat niin sisään- kuin ulospäin ja tekevät meistä haavoittuvaisia. Vahva, kansalaistensa perusoikeudet turvaava EU on toimija, jollaista tänä aikana maailmassa kipeästi kaivataan.  

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, joka syntyi sotien jälkeisen kansainvälisen avun ja kansalaisten sitoutuneen toimeliaisuuden myötä, on esimerkki kokonaisvaltaisesta demokratiasta. Se loi yhteiskuntaluottamuksen pohjan, jonka ansiosta olemme useiden globaalien tilastojen kärjessä. Näiden arvojen edistäminen globaalisti on meidän etumme ja sillä, miten toimimme pitkäjänteisesti kansainvälisissä järjestöissä, on merkitystä. Tätä positiivista maakuvaa meillä ei ole varaa menettää.  

Vain muutos on pysyvää ja uudet kansanedustajat aloittavatkin työnsä maailmassa, jossa demokratian tila jatkaa heikkenemistään, kuten todetaan joulukuussa julkistetussa IDEA-instituutin demokratian tilaa globaalisti arvioivassa raportissa. Raportissa arvioidaan maailman maita sen mukaan, miten hyvin ne toteuttavat muun muassa julkisen vallan edustuksellisuutta, perusoikeuksien kunnioittamista, instituutioiden valvontaa ja kansalaisten osallistamista päätöksentekoon. 

Raportin selkeä tulos onkin, että demokraattiset valtiot eivät ole pysyneet mukana yhteiskunnallisen muutoksen vauhdissa. Esimerkiksi ilmastonmuutos, sodat, julkiseen terveydenhuoltoon liittyvät huolet ja etätyön lisääntyminen vaikuttavat aiempaa voimakkaammin ihmisten elämään, mutta hallitusten reagointi näihin ilmiöihin on jäänyt ajastaan jälkeen. Yksi selkeimmistä muutoksista on ollut digiteknologian ja internetin tuleminen keskeiseksi osaksi arkielämää. Suuri kysymys onkin, miten valtiot kykenevät takaamaan sanan- ja ilmaisunvapauden ja samalla kitkemään vihapuhetta ja väkivaltaan yllyttämistä.  

Vanhan iskulauseen mukaan globaali on lokaalia ja päinvastoin. Keskinäisriippuvaisessa maailmassa juuri mitään asiaa ei voi ajatella käsiteltävän vain yhdestä näkökulmasta tai yhdellä tasolla. Koskee päätöksenteko sitten inhimillistä turvallisuutta, hankintoja tai energiaratkaisuja.