Tämän vuoden lokakuussa tulee kuluneeksi 77 vuotta siitä, kun YK:n peruskirja ratifioitiin. Fingon kestävän kehityksen johtaja Rilli Lappalainen osallistui YK:n yleiskokouksen 77. istuntokauden avajaisviikolle. Korkean tason avajaisviikon teemana oli ”transformatiiviset ratkaisut toisiinsa kietoutuviin haasteisiin”.
YK-järjestelmä sai osakseen kovaakin kritiikkiä
”Tietyllä tavalla sellainen jännite vallitsee tällä hetkellä. Korona-aikana vallitsi sellainen solidaarisuuden henki, että olemme kaikki samassa veneessä ja pitää yhdessä löytää ratkaisuja. Nyt ei ollut tietoakaan siitä, vaan ollaan selkeästi reaalipoliittisessa tilanteessa, jossa omat edut haastavat todella voimakkaasti monenkeskistä järjestelmää”, Lappalainen sanoo.
YK onkin kovaan paineen alla uudistua. Lappalaisen mielestä tämä on erittäin hyvä asia.
”Afrikan ja matalan tai keskitulotason maat ovat selkeästi enemmän äänessä. Ne sanovat suoremmin sen, etteivät halua enää olla takapenkillä, vaan haluavat oikeasti päästä mukaan keskusteluihin. Sen ajan pitää olla nyt ohi, että länsimaat päättävät maailman asioista. Tietyllä tavalla länsimaalaisista intresseistä on globaalia taloutta rakennettu. Nyt sitä järjestelmää kritisoidaan todella voimakkaasti.”
YK on monenkeskisen yhteistyön merkittävimpiä instituutioita. Järjestön yleiskokouksessa kaikki jäsenvaltiot ovat tasavertaisesti edustettuina ja voivat tuoda asioita yleiskokouksen käsittelyyn. Käytännössä YK:n rakenteet tekevät kuitenkin organisaation hyvin riippuvaiseksi suurvaltojen toiminnasta. Yhtenä esimerkkinä tästä on, että YK:n turvallisuusneuvoston viidellä pysyvällä jäsenellä (Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Iso-Britannia ja Ranska) on veto-oikeus merkittäviin päätöksiin.
Lappalaisen mukaan nyt käydään huomattavasti aiempaa enemmän keskustelua siitä, toimiiko YK:n nykyinen järjestelmä oikeudenmukaisesti.
”Sitä se ei varmaan ole tehnyt minään päivänä, mutta nyt on enemmän ja enemmän äänenpainoa sen suuntaan, että pitää sitä järjestelmää muuttaa.”
Lappalainen muistuttaa kuitenkin samaan aikaan, että ”emme voi keskittyä pelkästään näihin rakenteisiin, vaan on pakko ratkaista tulipaloja, jotka savuavat eri puolilla maailmaa. Siinäkin tarvitaan yhteistyötä. Me olemme niin keskinäissidoksissa koko maailma toisiimme, että me emme voi ratkaista yhtäällä yhtä ongelmaa, vaan vuoropuhelua täytyy olla ja löytää niitä yhteisiä intressejä ja sitä kautta ratkaisuja.”
Sosiaalinen ja ekologinen kestävyys haastavat nykyistä talousjärjestelmää
”Koronan myötä kestävän kehityksen tavoitteet ovat ottaneet 20 vuotta takapakkia. Se tarkoittaa sitä, että takamatka on aika pitkä, joten tarvitaan systeemitason ratkaisuja”, Lappalainen alleviivaa.
Lappalainen painottaa, että ”ennen kaikkea ne ihmiset, jotka ovat muutenkin kaikista hankalimmassa tilanteessa, joilla ei ole välttämättä itsellään voimavaroja tai turvaverkkoja, ovat ne jotka ovat koronan myötä pudonneet kaikkein heikoimmille. Sen takia pitää erityisesti kiinnittää huomiota siihen, mitkä ovat yhteiskuntien kantokyky, miten pystytään pitämään huolta kaikista. Sen takia eriarvoistuminen on noussut niin vahvasti keskiöön, että siihen täytyy puuttua.”
”Samaan aikaan täytyy huomioida se, että luonnon kantokyky on myöskin koetuksella ja luontokato valitettavasti etenee, ilmastonmuutoksesta puhumattakaan. Nämä molemmat, sosiaalinen ja ympäristöllinen aspekti, haastavat kerta kaikkiaan nykyistä talousjärjestelmäämme.”
”Useimmiten ratkaisut syntyvät sillä, että tehdään yhteistyö eri toimijoiden kanssa. Välttämättä ne yksittäiset yhteen asiaan, tai yksien toimijoiden toteuttamat ratkaisut ei tuo sitä toivottua nopeampaa muutosta. Sen takia tarvitaan eri osaajien, eri toimijoiden erilaista osaamista, ja sitten systeemitason ratkaisuja. Silloin meillä on mahdollista päästä siihen toivottuun lopputulokseen.”
Koulutuksen merkitystä painotettiin kestävän kehityksen edistämisessä
Avajaisviikon yksi pääteemoista oli transformatiivinen koulutus. Korkean tason viikolla järjestettiinkin historian ensimmäinen kasvatusta ja koulutusta koskeva huippukokous Transforming Education Summit. COVID-19-pandemia on antanut kovan kolauksen koulutukselle globaalilla tasolla.
”Kyllä koulutuksen ja kasvatuksen tila on aika ankea suoraan sanottuna tällä hetkellä”, Lappalainen sanoo. ”Arvioiden mukaan korona on vaikuttanut jopa 90 prosenttiin maailman lapsista ja nuorista.”
”On arvioitu, että puolet maailman valtioista on leikannut omia koulutusbudjettejansa. Tämän myötä monet lapset ja nuoret putoavat kokonaan pois koulusta ja samaan aikaan koulutuksen laatu on myöskin ollut paikka paikoin huonoa.”
Lappalaisen mukaan formaalin eli virallisen koulutuksen tilanne on todella vaikea, mutta painottaa, että kasvatus ja koulutus on paljon muutakin ja laajempaa kuin pelkästään virallinen koulutus.
”Formaalin koulutuksen tilanne on globaalisti surkeassa jamassa, mutta samaan aikaan on mahdollisuus hyödyntää non-formaalia ja informaalia eli kaikkea sitä, mitä ihmiset oppii muilta elämän osa-alueilta. Tätä itse asiassa kansalaisjärjestöt ovat aina tehneet. Sitä kautta oppii uusia asioita ja saa työkaluja siihen, miten elää mielekästä elämää ja omalta osaltaan osallistua yhteiskunnan kehittämiseen ja omien taitojensa ja tietojensa kehittämiseen.”
”Tässä on valtava mahdollisuus”, Lappalainen toteaa. ”Tämä on yksi asia, jota Fingo on järjestönä todella paljon tuonut esille ja haluamme sitä edelleen korostaa, koska sitä kautta pystytään myöskin täydentämään koulumaailmassa tapahtuvaa tiettyä kuilua, joka on päässyt muodostumaan.”
Lue myös Fingon lausunto Suomen tavoitteista ja painopisteistä YK:n yleiskokouksen 77. istuntokaudelle:https://fingo.fi/ajankohtaista/kannanotot/fingon-lausunto-ykn-yleiskokouksen-77-istuntokaudelle/