”Ilmastonmuutos on Afrikassa elämän ja kuoleman kysymys”, muistuttaa etelä-afrikkalainen ilmastoaktivisti Khulekani Magwaza. Eteläisessä Afrikassa rankkasateiden aiheuttamat ennätystulvat johtivat toukokuussa satojen ihmisten kuolemaan ja kymmenet tuhannet menettivät kotinsa. Afrikan sarven maissa puolestaan kärsitään tällä hetkellä pahimmasta kuivuudesta 40 vuoteen, minkä seurauksena aluetta koettelee ruokakriisi.
”Sierraleonelainen tuttavani kertoi olevansa kiitollinen selvittyään hengissä tulvista, jotka olivat vaatineet yli tuhannen ihmisen hengen. Myöhemmin katsoin uutisia Yhdysvaltoja koetelleesta hurrikaanista ja näin televisiosta, kuinka lemmikkikoiraa pelastettiin helikopterilla. On sydäntäsärkevää, ettei Sierra Leonessa ollut helikoptereita pelastamaan edes ihmisiä luonnonkatastrofin keskeltä”, Magwasa kertoo.
Khulekani Magwaza puhui Fingon webinaarissa, joka käsitteli afrikkalaisen kansalaisyhteiskunnan odotuksia ja näkökulmia YK:n COP27 ilmastokokouksen suhteen. Kansainvälisen ilmastosopimuksen 27. osapuolikonferenssi järjestetään marraskuussa Egyptissä. Fingo järjesti webinaarin ilmastonmuutokseen sopeutumisesta yhdessä CAN Europen, CAN South African, Panafrican Climate Justice Alliancen (PACJA) sekä Rise Up Movementin kanssa.
Siinä missä eurooppalainen ilmastokeskustelu painottuu päästöjen rajoittamiseen, ilmastonmuutokseen sopeutuminen on Afrikassa ensisijainen kysymys. Painotusero on ymmärrettävä, sillä siinä missä esimerkiksi suomalaiset tuottavat ilmastonmuutosta kiihdyttäviä hiilidioksidipäästöjä noin 10 tonnia henkeä kohden vuodessa, useimmissa Afrikan maissa päästöt ovat vain 0,1-0,3 tonnia vuodessa[1]. Samalla ilmastonmuutoksen vaikutukset koettelevat hyvin voimakkaasti Afrikkaa aiheuttaen muun muassa kuivuutta, eroosiota ja tulvia. African Economic Outlook 2022 -raportissa arvioidaan, että afrikkalaiset maat menettävät vuosittain 5–15% bruttokansantulostaan ilmastonmuutoksen aiheuttamille tuhoille[2].
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen eli adaptaatio tarkoittaa toimia, joilla ilmastonmuutoksen vaikutuksiin mukaudutaan ja varaudutaan. Useissa Afrikan maissa sopeutumisen tarpeet liittyvät esimerkiksi maatalouden ja ruuantuotannon turvaamiseen ilmaston lämmetessä. Muuttuvaan ilmastoon sopeutumiseen ja varautumiseen tarvitaan kuitenkin huomattavasti lisää taloudellista tukea ja resursseja.
”Tällä hetkellä Afrikassa tarvittavien sopeutumistoimien ja siihen tarjolla olevan rahoituksen ja muiden resurssien välillä on valtava kuilu”, kertoo Fingon ilmastoasiantuntija Emilia Runeberg. Hän muistuttaa, että esimerkiksi kansainvälisestä ilmastorahoituksesta vain murto-osa kohdentuu sopeutumistoimiin.
Afrikan maissa ilmastonmuutos ei näyttäydy vain ympäristöongelmana, vaan kytkeytyy tiiviisti sosiaalisiin kysymyksiin ja toimeentuloon. ”Ilmastonmuutoksen seurauksena esimerkiksi köyhyys, työttömyys, siirtolaisuus ja kodittomuus lisääntyvät. Monet ilmastomuutoksen koettelemilla ja uhkaamilla alueilla elävät ihmiset kärsivät myös stressistä ja traumoista”, Magwasa kertoo.
Monissa Afrikan maissa ilmastonmuutokseen sopeutumista vaikeuttaa myös heikko hallinto ja se, ettei julkisia peruspalveluita ole tarjolla. Tämä tekee ihmisistä ja yhteisöistä todella haavoittuvia sään ääriolosuhteille ja niiden seurauksille. Toisaalta paikallisilla ihmisillä ja yhteisöillä olisi usein paras käsitys siitä, millaisia sopeutumistoimia tarvitaan.
Tulevalta ilmastosopimuksen osapuolikokoukselta afrikkalaiset toimijat odottavat nimenomaan lisää toimia ja rahoitusta sopeutumisen tueksi. ”Glasgown ilmastokokouksessa viime vuonna monet vauraat maat lupasivat kaksinkertaistaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen annetun rahoituksen. Mutta tämäkään ei ole riittävästi, kun tarkastellaan kuinka valtaviin muutoksiin haavoittuvissa maissa on sopeuduttava”, Magwaza toteaa.
Rachel Simon CAN Europe -verkostosta muistuttaa puheenvuorossaan, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen on jäänyt kansainvälisissä neuvotteluissa ja ilmastopolitiikan toimeenpanossa päästöjen rajoittamisen varjoon. Tämä näkyy esimerkiksi ilmastorahoituksessa: kehittyneet maat ovat Pariisin sopimuksessa luvanneet mobilisoida vuosittain 100 miljardia dollaria ilmastorahoitusta vuodesta 2020 lähtien, mutta tavoitetta ei ole vielä saavutettu. Kuilu on erityisen suuri sopeutumisrahoituksen osalta. Esimerkiksi vuonna 2019 ilmastorahoituksen kokonaismäärä oli 80 miljardia, josta noin neljännes kohdistui sopeutumiseen.
”Climate Action Network vaatii, että ilmastorahoituksen tulisi jakautua tasan hillinnän ja sopeutumistoimien kesken. Tämä tarkoittaisi noin 50 miljardin dollarin vuosittaista rahoitusta sopeutumistoimiin”, Simon tähdentää.
Afrikkalaiset ilmastojärjestöt ja -aktivistit odottavat Egyptin ilmastohuippukokoukselta päätöksiä erityisesti sopeutumisen sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamien vahinkojen ja menetysten korvaamiseen osalta.
”Kansalaisyhteiskunnalla on ollut keskeinen rooli ilmastosopimusten osapuolikokouksiin vaikuttamisessa. Emme olisi päässeet ilmastoneuvotteluissa näinkään pitkälle ilman kansalaisyhteiskunnan panosta”, muistuttaa Jaquiline Massao CAN Africa -verkostosta.
”Kansalaisyhteiskunnalla on myös tärkeä rooli luoda ja ylläpitää poliittista painetta sekä varmistaa, etteivät ilmastoneuvottelut käänny bisnestapaamisiksi, joissa neuvotellaan ja sovitaan uusista liiketoimintamahdollisuuksista”, Massao toteaa.
Rise Up Movement -ilmastoliikkeen aktiivi Goodness Dickson muistuttaa, että afrikkalaiset ilmastoaktivistit kohtaavat myös monia haasteita, vaikka halua osallistua ja vaikuttaa ilmastokokouksiin olisi. Aktivistit ja järjestötoimijat eivät välttämättä saa kutsuja eikä osallistumiseen tarvittavia asiakirjoja tai viisumeita.
Toisaalta ilmastoaktivismin toimintakeinot eivät rajoitu virallisiin ilmastoneuvotteluihin vaikuttamiseen. Dickson kertoo, että Rise Up Movementin toimintamuotoihin kuuluvat niin kampanjointi ja ilmastokasvatus kuin puiden istutus sekä ympäristöystävällisten keittoliesien ja aurinkopaneelinen asentaminen.
Thandolwethu Lukuko Etelä-Afrikan CAN-verkostosta huomauttaa, että vaikka ilmastonmuutoksen vaikutukset tuntuvat suoraan ihmisten elämässä, ilmastonmuutoksesta puhutaan usein hyvin teknokraattisesti, mikä etäännyttää ihmisiä ilmastovaikuttamisesta. ”Ilmastonmuutokseen vastaaminen edellyttää ruohonjuuritason toimia ja ihmislähtöisyyttä. Parhaat tulokset saadaan yhdistämällä teknistä asiantuntemusta, yhteistyötä päättäjien kanssa ja ruohonjuuritasolta nousevaa painetta.”
Katso webinaarin tallenne täältä: Webinar: African civil society climate policy advocacy ahead of COP27