Vihreä siirtymä tulee aiheuttamaan merkittäviä geopoliittisia haasteita, kun fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee ja tiettyjen metallien kulutus kasvaa. Ukrainan sota on yksi esimerkki geopoliittisesta taistelusta, joka käydään suurvaltojen eli Yhdysvaltojen, Venäjän, Kiinan ja Intian kesken. Kauppapoliittisten keskinäisriippuvaisuuksien on kuviteltu estävän sotien syntyä, mutta Ukrainan kriisin myötä kyseinen teoria osoittautui vääräksi.
Ukrainan sodan myötä EU-maissa on havahduttu nykyisten kauppapoliittisten suhteiden haavoittuvuuksiin. Monet EU-maat ovat riippuvaisia venäläisistä energiatuotteista ja lannoitteista. Nyt onkin esitetty useita hahmotelmia siitä, miten venäläisistä tuontituotteista päästäisiin eroon mahdollisimman nopeasti.
EU-maiden kauppapoliittiset riippuvaisuudet eivät kuitenkaan rajoitu vain Venäjään. Euroopan kansalaiset ovat täysin riippuvaisia Jemenin sotaa lietsovan Saudi-Arabian öljystä sekä uiguureja ja omia kansalaisiaan sortavan sekä Tiibetin miehittäneen Kiinan halvoista kulutustuotteista ja vientituloista. Puhumattakaan Euroopan riippuvuudesta ihmisoikeuksia rikkovan ja sotaa lietsovan Yhdysvaltojen vauraudesta ja sen tarjoamasta kuvitteellisesta suojelusta.
Vihreän siirtymän kannalta fossiilisten polttoaineiden aiheuttamista riippuvaisuuksista luopuminen voisi tarkoittaa positiivista käännettä. Valitettavasti nopeampi ja halvempi ratkaisu on korvata Venäjän tuontienergia kivihiilellä ja muilla fossiilisilla polttoaineilla. Tämä tarkoittaisi kuoliniskua ilmastotavoitteille. Nykyisillä päästömäärillä 1,5 asteen lämpenemisraja saavutetaan jo vuonna 2030. IPCC:n ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja sopeutumiseen keskittyvässä raportissa on myös varoitettu, että rajan hetkellinenkin ylittäminen saattaa aiheuttaa mittavia riskejä tilanteen pahenemiselle. Kukaan ei osaa edes kuvitella saat arvioida, millaisia konflikteja 1,5 asteen tavoitteen ylittäminen tulisi aiheuttamaan. Siksi globaalit päästöt pitäisi saada laskuun vuoteen 2025 mennessä ja puolitettua vuoteen 2030 mennessä, jotta 1,5 asteen tavoite pysyy hengissä.
Vihreä siirtymä vaatii kuitenkin kaikkien maiden ja erityisesti suurvaltojen panostusta sekä yhteistyötä. Tästä esimerkkinä on Venäjä, jonka vuosipäästöt ovat noin 4,6 prosenttia koko maailman vuosittaisista hiilidioksidipäästöistä. Vertailun vuoksi EU-maiden yhteenlaskettu luku on 8,6 prosenttia. Ukrainan sodan aiheuttamien kauppasaartojen seurauksia on vielä hankala ennustaa, mutta tuotannon vähenemisen kautta päästöt saattavat jonkin verran laskea. Joka tapauksessa ilman Venäjää ympäristökriisiä on äärimmäisen vaikea torjua.
Epäreilusti toteutettu vihreä siirtymä voi johtaa uusiin konflikteihin
Globaalien päästöjen puolittaminen vaatii mittavia uudistuksia kaikilla sektoreilla, erityisesti energiasektorilla. Vihreän siirtymän haaste on myös useiden metallien riittävyys. Metallit saattavat tulevaisuudessa olla yksi merkittävä konflikteja aiheuttava tekijä. Tekniikan Maailman 10.3.2022 julkaistussa haastattelussa Aalto-yliopiston metallurgian professori Ari Jokilaakso arvioi melkein kaikkien metallien kysynnän ylittävän tarjonnan kymmenen vuoden kuluessa. Tämä johtuu erityisesti tuulivoimaloiden ja sähköautojen tarvitsemista perusmetalleista sekä harvinaisista maametalleista.
Samanaikaisesti fossiilisista luopuminen aiheuttaa suuria talouspoliittisia haasteita maille, jotka saavat tulonsa fossiilisesta kaupankäynnistä. Erityisesti Venäjä ja monet Lähi-idän maat ovat suurimpia häviäjiä. Kulutuksen vähentäminen voi myös lisätä geopoliittisia jännitteitä, koska monet Aasian maat ovat riippuvaisia Euroopan maiden ja Yhdysvaltojen kulutuksen tuomasta vauraudesta.
Ekososiaalinen kestävyys vihreän siirtymän keskiöön
Geopoliittisten jännitteiden purkamiseksi EU-maiden on irtauduttava kauppapoliittisista kytköksistä ihmisoikeuksia rikkovien maiden kanssa. Jotta ongelmat eivät toistuisi, tulisi kaikille maille antaa mahdollisuus osallistua vihreän siirtymän kehittämiseen ja toteuttamiseen. Tämä tapahtuisi luomalla globaalivastuullista, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää liiketoimintaa. Suomen ja muiden pienten EU-maiden tulisi pysyä erossa suurvaltojen geopoliittisista kiistoista ja pyrkiä toimimaan sillanrakentajan roolissa.
Konfliktien estämiseksi vihreässä siirtymässä on tärkeää huomioida sosiaalisen kestävyyden tekijät niin paikallisesti kuin globaalisti. EU voisi toimia esimerkkinä ja toteuttaa vihreän siirtymän globaalivastuullisuus ja ekososiaaliset tekijät edellä. Tämä toteutuisi luomalla ihmisoikeudet ja ympäristönäkökulman huomioiva yritysverojärjestelmä, yritysvastuulaki ja sosiaaliturvajärjestelmä. Kauppapoliittiset keinot kuten tuontitullit sekä vienti- ja tuontikiellot voisivat oikein toteutettuina olla hyviä painostuskeinoja globaalin ja maiden sisäisen eriarvoisuuden vähentämiseen. Aikaisemmista virheistä tulisi oppia ja laatia kauppasopimukset ympäristö- ja ihmisoikeusnäkökulmat edellä, ei enää pelkät kansalliset intressit.
Metallien riittävyyden ja niiden aiheuttamien ympäristö- ja ihmisoikeuskysymysten takia vihreässä siirtymässä tarvitaan myös radikaalia tuotannon ja kulutuksen vähentämistä. Tuotannon ja kulutuksen vähentäminen on myös keskeinen keino vähentää keskinäisriippuvaisuuksien aiheuttamia eettisyysongelmia sekä helpottaa ympäristökriisin hillintää ja sopeutumista. Kulutuksen vähentämisen ohella pääomaa on kanavoitava entistä enemmän kehittyvien maiden vihreään ja eettiseen siirtymään. Kansalaisjärjestöt ovat tässä keskeisessä asemassa, koska merkittävät uudistukset lähtevät ruohonjuuritasolta.
Timo Kuusiola on ajatushautomo Creaturan puheenjohtaja ja toimintavastaava.
Vierasblogit ovat ulkopuolisten tahojen kirjoittamia, eivätkä välttämättä edusta Fingon omia näkemyksiä.